Perun muinaiset mysteerit

Juha J. Hiltunen:

PERUN MUINAISET MYSTEERIT: HUMANOIDIEN TYÖTÄ VAIKO ETNOHISTORIAA?

Ingressi:

Perua on pidetty yhtenä eksoottisimmista ja salaperäisimmistä maista koko Amerikassa. Tuo kiehtovuus johtuu paljolti sen vuosituhantisesta intiaanien korkeakulttuurien menneisyydestä, jota monet mysteerit ovat värittäneet. Tästä arvoituksellisuudesta ovat inspiroituneet mm. muinaisastronauttiteorioiden kannattajat ja ufohavaintojen etsijät - vielä tänäkin päivänä. Inkojen ja heidän edeltäjiensä saavutuksissa on nähty humanoidien vaikutusta ohi muiden selitysten. Matkailu maahan on tämänkin vuoksi lisääntynyt, mutta niin myös tieteellinen tutkimus. Mitä tietävät arkeologit, etnohistorioitsijat ym. muinaistutkijat kertoa eräiden arvoituksellisina pidettyjen kohteiden kulttuurisista taustoista nykyään on tämän kirjoituksen keskeinen teema.

Intiaanikulttuurit ovat saaneet kantaa ajan oloon haperoituvaa mystisyyden harsoa siitä saakka kun heidät löydettiin muun maailman tietoisuuteen 1500-luvun alussa. Tutkimusretket, antropologiset kartoitukset ja arkeologiset kaivaukset ovat sittemmin rakentaneet intiaanikulttuureista yhä ehentyvän kokonaiskuvan nykypäiviin mennessä. Aikanaan mystisinä pidetyt Pohjois-Amerikan kummunrakentajat on jo vuosikymmeniä sitten yhdistetty nykyisen Yhdysvaltain itäisellä metsäseudulla aikanaan kukoistaneisiin intiaanikulttuureihin, jopa niin kiistattomasti, ettei edes pseudotieteellisessä kirjallisuudessa enää juuri viitata mahdollisiin ulkopuolisiin vaikuttajiin. Mesoamerikan mayat kantoivat ammattitutkijoidenkin näkemyksissä aivan erityistä utooppisen salaperäisyyden leimaa vielä 1960-luvun alussa. Tämän jälkeen tapahtui mullistava tieteellinen läpimurto heidän selvittämättömänä pidetyn hieroglyfikirjoituksen tulkinnassa - ja vanhat näkemykset heilahtivat täysin päälaelleen. Mayojen tekstit yhtäältä vahvistivat entistä käsitystä erittäin sofistikoituneesta sivistyksestä, mutta paljastivat myös inhimillisesti raadollisen kilpailuyhteiskunnan sotineen, ihmisuhreineen ja poliittisine vehkeilyineen.1
Mesoamerikan muidenkin kansojen, asteekkien, tolteekkien, sapoteekkien ym. menneisyyden salaperäisyyden verhoa on onnistuttu raottamaan nimenomaan monien säilyneiden tekstien avulla. Näin ei kuitenkaan ole ollut laita Andien alueella vaikuttaneiden kansojen muinaishistorian tutkimuksessa. Inkat tai muutkaan alueen kulttuurit eivät tunteneet "oikeata" kirjoitustaitoa niin kuin Mesoamerikassa. Inkojen kuuluisa quipukin oli lähinnä muistin matemaattinen apuväline eikä varsinainen kirjoitusmenetelmä. Tämän vuoksi mm. arkeologinen tutkimus on Andeilla sittenkin ollut tärkein menneisyyden kartoittaja. Tästä puolestaan on seurannut etnohistoriallisesti tarkennettavissa olevan horisontin suhteellinen kapea-alaisuus esim. Mesoamerikkaan verrattuna. Perussa, niin kuin muuallakin Andeilla menneisyyden kokonaiskuva on siksi edelleen harsomainen ja siten potentiaalinen temmellyskenttä myös moninaisten mysteeriteorioiden kukoistaa.2

Intiaanikulttuurien alkuperään liittyvät mysteeriselitykset noudattavat eräitä hahmotettavissa olevia historiallisia trendejä.3 Niitä ovat mm.:

Löytöretkiajan ja varhaisen siirtomaakauden teoriat. Ensimmäisissä oppineissa näkemyksissä intiaanit nähtiin joko Raamatun jaafetilaisten tai seemiläisten jälkeläisinä. Oofirin kultamaan ja Israelin kadonneiden heimojen etsiminen Amerikasta kuului olennaisesti tähän aikakauteen. Tätä näkökulmaa ovat nykypäiviin ylläpitäneet lähinnä vain mormonit.
Romanttisen ja kulttuurievolutionistisen ajan teoriat. Näissä näkemyksissä etsittiin valtamerten takaisia korkeakulttuureita niin innovaatiolähteinä kuin maahan-muuttajinakin: foinikialaisista roomalaisiin ja egyptiläisistä kiinalaisiin. Varhainen tieteellinen arkeologia ja antropologiakin jakoivat hyvin pitkälle nämä näkemykset.
Teosofiset ja filosofis-diffusionistiset teoriat. 1800-luvun jälkipuoliskolla mm. teosofien piirissä heräsi kuningasajatus inhimillisten kulttuurien diffusionistisista heliosentroksista kadonneilla mantereilla. Kuuluisin näistä oli Atlantis, mutta myös Tyynellä Valtamerellä ajateltiin aikanaan olleen valtaisa Lemurian tai Mun manner. Punainen intiaanien rotu kehittyi Atlantiksen kukoistuskaudella ja siirtyi Amerikkaan kun emämanner luonnonmullistuksessa vajosi aaltoihin - kertoo 'rekonstruoitu' tarina.
Muinaisastronauttiteoriat. Toisen maailmansodan jälkeen, mutta erityisesti 1960-luvulla julkisuuteen lähinnä Erich von Dänikenin kirjojen myötä nousivat muinaisten astronauttien vierailuja koskevat teoriat. Intiaanien Amerikasta poimitut esimerkit kuuluivat näiden julkaisujen vakiorepertuaariin ja monet Perunkin kohteet tulivat maailmankuuluiksi.

Perun noin kymmenen muinaismysteeriä

Seuraavat esimerkit on poimittu pääosin Dänikenin kirjoista, mutta myös monet muut tahot ovat kiinnittäneet kyseisiin kohteisiin aivan erityistä huomiota. Alueellisena käsitteenä 'Peru' ymmärretään tässä nykyisen valtion rajoja laajempana keskisten Andien kulttuurialueena, johon myös osia Ecuadorista ja Boliviasta kuuluu. Temaattisesti nämä muinaismysteerit voidaan jakaa neljään ryhmään:

A. Monumentaalirakennelmat ja geoglyfit
1. Nazcan linjat.
Perun eteläisen rannikon tuntumassa Nazcan kaupungin liepeillä olevalla matalahkojen vuorten ympäröimällä laakealla ylätasangolla olevat maakuviot - geoglyfit - kuuluvat eittämättä kuuluisimpiin maan mysteerikohteista. Ne löydettiin ilmasta käsin vasta 1900-luvun alussa kun lentokoneet yleistyivät. Robert Charroux ja Erich von Däniken ovat sittemmin kirjoissaan tuoneet ne koko maailman tietoisuuteen raflaavilla ideoillaan paikasta muinaisten astronauttien lentokenttänä. Totta onkin, että maapintaan työstetyt valtaisat eläinkuviot, kilometrien pituiset linjat ja geometriset figuurit näyttäytyvät kokonaisina vain ilmasta käsin. Muinaisastronauttiteoreetikkojen selitys kuuluukin: intiaanit tekivät kuviot kunnioittaakseen muinaisten opettajiensa vierailua ja odotellessaan heidän paluutaan 4.

Ns. 'käsikuvio' Nazcan tasangolla näköalatornin vierellä. Pan-American valtatie halkoo nykyisin tasankoa ja on myös rikkonut joitakin kuvioita

2. Sacsayhuamanin ja Ollantaytambon muurit.
Inkojen jättimäisistä, monikulmaisista kivistä palapelien tapaan taitavasti kootut muurit ovat ansaitusti herättäneet kunnioitusta ja ihmetystä kaikissa jotka ovat niitä paikalla nähneet. Aivan erityisen vaikuttavia ovat inkojen vanhan pääkaupungin Cuscon lähellä olevat Sacsayhuamanin ja

Ollantaytambon linnoitusten muurit. Suurimmat kivet ovat keskikokoisen talon korkuisia ja kymmenien

Vaikuttavia inkojen megaliittimuureja Sacsayhuamanissa

tonnien painoisia. Useimpiin saumakohtiin ei pysty työntämään pienintäkään esinettä. Myös linnoitusten muut mittasuhteet ovat valtavat ja niiden rakennustyö eittämättä on ollut uskomaton urakka, jolle vertaa maailmalta löytyy tuskin muualta kuin Gizan pyramideista tai Kiinan muurilta. Muinaisastronauttiselitys on näissä konstruktioissa ymmärrettävästi löytänyt palavat kannattajansa. 5

Kovaa graniittia olevia suuria kiviä on taiten työstetty mm. Ollantaytambossa

3. Tiahuanacon rauniokaupunki.
Bolivian Altiplanolla kuulakkaan Titicaca-järven tuntumassa neljän kilometrin korkeudella sijaitseva Tiahuanacon rauniokenttä on niin ikään kiehtonut erityisellä tavalla siellä kävijöitä. Eikä ihme, sillä täällä on nähtävissä merkkejä vieläkin hienostuneemmasta jättiläiskivien veistotyöstä kuin inkojen linnoituksissa. Ensimmäiset arkeologit sata vuotta sitten olivat yhtä hämmästyneitä. Yksi heistä, Arthur Posnansky joutui Tiahuanacon lumoon niin, että teoretisoi kirjoituksissaan eräiden geologisten evidenssien pohjalta kaupungin todennäköisesti rakennetun jo yli 10 000 vuotta sitten. Hän ja samaan syöttiin myöhemmin tarttuneet muinais-astronauttiteoreetikot uskoivatkin, että täällä sijaitsi todennäköisesti maailman ensimmäinen kaupunki ja sivilisaatio. Jälkimmäiset tarkastelivat rauniojäännöksiä teknis-utooppisin linssein ja näkivät paikan muinaisten astronauttien avaruustukikohtana numero yksi maapallolla. 6

Tiahuanacon vaikuttavia rakennelmia Boliviassa

4. Piscon ja Tarapacan maakuviot.
Piscon lahdelta Perun lounaiskulmalla aina Chilen pohjoisosiin Tarapacan provinssissa on siellä täällä valtameren puoleisilla Andien rinteillä valtaisia maakuvioita, jotka muistuttavat jossain määrin Nazcan tasangolla ja muuallakin tavattuja figuureja. Kuuluisin niistä on Piscon lahden 'Kynttelikkö' (La Candelera), todellakin kolmisakaraista kynttilänjalkaa muistuttava kuvio. Däniken ja kumppanit ovat tulkinneet niiden funktion maamerkeiksi avaruusaluksille, jotka mereltä käsin laskeutuessaan löytäisivät lineaariset väylät laskeutua esim. Nazcan tasangolle tai Tiahuanacon tukikohtaansa. 7

5. Ecuadorin ja Perun tunnelit.
Monissa tahoin Perun vuorialueita ja Ecuadorissa Cuencan kaupungista itään laskeutuvalla viidakon suojiin kätkeytyvällä ylämaalla on raportoitu salaperäisistä syvälle maan uumeniin ulottuvista luolastoista. Niitä on uskottu kaivetun inkojen aikana ja paljon kaukaisemmassakin menneisyydessä salattujen tietojen ja aarteiden kätköpaikoiksi. Niitä uskotaan olleen inkojen pääkaupungin liepeillä paljonkin ja väitetään pisimmän yhdistäneen maanalaisesti Cuscon Tiahuanacoon. Muinais-astronauttiteorian mukaan tunnelit todellakin ovat salatun tiedon kätköpaikkoja, josta ihmiskunta myöhemmin voisi löytää todisteita tähtien takaisista opettajistaan. 8

B. Petroglyfit ja vanhat tekstit
6. Ican kivet.
Lähellä Piscoa on pieni Ican kaupunki, jonka tuntumassa olevasta autiomaasta on löydetty salaperäisiä kaiverrettuja kiviä. Niiden tutkimiselle elämäntyönsä omistanut tohtori Javier Cabrera on tehnyt Ican keskustaan museon näille kiville, joita hyvin järjestetyillä hyllyillä on noin 11 000. Kivien koot vaihtelevat parin sentin halkaisijasta jopa metrisiin, mutta useimmat ovat n. 10-20 senttisiä. Monet ovat kauttaaltaan kuvioituja. Merkillisintä kivissä kuitenkin ovat teemat, jotka eivät tunnu istuvan alueen totunnaiseen intiaanikulttuurikontekstiin tahi muuhunkaan tunnettuun arkeologiseen yhteyteen. Kuvioissa on nähtävissä mm. lohikäärmemäisiä dinosauruksia, merkillisiä karttapiirroksia, kirurgisia operaatioita, astronomisia ilmiöitä ja 'teknisiä laitteita'. Cabrera ja Däniken löysivät helposti yhteisen ideologisen selityksen salaperäisille kuvioille: muinaisastronauttien viesti jälkipolville.9

Ican merkillisiä kiviä Javier Cabreran museossa Icassa

7. Cuencan kultalaatat.
Erich von Däniken on erityisesti kirjoissaan Tulimmeko tähtien takaa (1973) ja Kaikuja avaruudesta (1974) kiinnittänyt huomiota paitsi Ecuadorin luolastoon myös Cuencan kaupungissa asuvan isä Crespin kultaesinekokoelmaan. Kirjoihinsa valitsemissaan kuvissa hän esittelee varsin laveasti esineistöä, joiden kuvioteemat vaikuttavat perin poikkeuksellisilta ollakseen intiaanien vanhoja käsitöitä. Yhtäkaikki kuin Ican kivissä, niin niissäkin löytyy yhtymäkohtia kaukaiseen menneisyyteen mm. erikoisen eläimistön hahmoissa. Mukana on myös laattoja joissa on erikoisia kirjoitusmerkkejä. Däniken väittää luolastoilla ja kultaesinekokoelmalla olleen yhteys: muinaisuuden vierailijat hakkauttivat kätkön maan uumeniin ja kokosivat kultaisen kirjaston kertomaan sanomaansa tulevaisuuden ihmisille.10

C. Muinainen tietämys
8. Kallokirurgia ja muumiot.
Arkeologit ovat jo kauan sitten tiedostaneet sen mielenkiintoisen korrelaation mikä on olemassa sellaisten kulttuurielementtien kuin pyramidirakentamisen, edistyneen kallokirurgian ja muumiointitekniikan suhteen muinaisten egyptiläisten ja perulaisten välillä. Aiheeseen tarttuivat aikanaan innolla myös diffusionistit, jotka näkivät näissä kiistattomat todisteet kulttuurien välisestä kontaktista. Muumioiden punertavat hiukset esimerkiksi näyttivät kielivän kaukasialaisen rodun vaikutuksesta intiaaniväestöön. Däniken ja kumppanit sen sijaan katsoivat asiallisemmaksi etsiä tämän erityistietämyksen innovatiivista alkuperää ulkoavaruudesta.11

Muumioita Nazcakulttuuriin kuuluvassa haudassa

D. Myytit ja legendat
9. Urojen 'musta kansa'.
Titicacan kaislasaarilla asuu tänäkin päivänä rippeitä ikivanhasta urojen kansasta, jonka kielelliset ja rodulliset yhtäläisyydet muuhun intiaaniväestöön on vaikeammin hahmotettavissa. Heidän oman myyttinsä mukaan urot olivat maailman ensimmäinen kansa ja 'vereltään mustaa'. Muinaisastronauttiteorian kannattajien on ollutkin luontevaa yhdistää heidät muinaisten astronauttien jälkeläisiin - vieläpä aivan Tiahuanacon tuntumassa.12

10. Inkojen alkuperä.
Inkojen hallitsijasuvun alkuperää on aivan meidän päiviimme saakka pidetty alan asiantuntijoidenkin piirissä jonkinasteisena arvoituksena. Inkojen oman legendan mukaan he olivat auringonjumalan jälkeläisiä ja siten itseoikeutettuja maansa valtiaita. Inkojen fyysisissä kuvauksissa on nähty kaukasialaisen rodun vaikutteita jota esim. muumioiden hiusten väri näyttää sopivasti myös tukeneen. 13. Muinaisastronauttiteorian eräs keskeinen teesi onkin ollut yhdistää eri kansojen legendoissa mainitut 'jumalista periytyneet' hallitsijasuvut humanoideihin.

Uusimmat tieteelliset näkemykset

Käsittelen seuraavassa tieteellisiä selityksiä em. temaattisten kategorioitten puitteissa paneutumatta yksityiskohtaisesti eri mysteeriteemoihin.

1. Geoglyfit ja monumentaalirakennelmat.
Nazcan tasangon ja rannikkovuoriston rinteisiin konstruoidut valtaisat maakuviot eivät poikkea alueen arkeologisten intiaanikulttuurien tavanomaisista taiteellisista teemoista muutoin kuin kooltaan. Suoria, kilometrienkin pituisia linjoja on esiintynyt eri puolilla Perua ja Boliviaa pyhien seremoniakeskusten yhteydessä ja monet niistä olivat ns. ceque-seremoniareittejä, joiden varrella oli uhripaikkoja (huaca). Nazcan linjoista suuri osa ilmeisesti oli tähtikuvioihin kohdistettuja orientaatiolinjoja.14 Monet eläinkuviot eivät tosiasiassa olekaan niin valtavia kuin esim. Däniken kirjoissaan antaa ymmärtää (itse paikan päällä lentäneenä tulin tämän toteamaan). Kaikkien näiden kuvioiden työstäminen on ollut varsin vaivaton urakka - etenkin jos työläisiä on ollut riittävästi: tuliperäisen tuhkan tummentaman ohuen pintamaan alta on kaavittu esiin kellertävää savipitoista kerrosta mikä sitten on antanut kuvioille ääriviivat ja muodon. On jokseenkin lapsellista olettaa, että ulkoavaruuden supersivilisaation tähtien välisiin matkailuun kykenevät alukset olisivat tarvinneet näin yksinkertaisia 'tienviittoja' ja 'lentokenttiä' kyetäkseen suunnistamaan Telluksellamme.
Mitä tulee Perun ja Bolivian tunneleihin, on tunnettua että esim. inkat rakensivat niitä ja todennäköisesti he kätkivät joitakin kulta-aarteitaan sinne espanjalaisten tultua maahan. Dänikenin mainitsemat luolat Ecuadorissa sen sijaan olivat 'uutisankka', jonka hän itse myös myöhemmin on tunnustanut. Alueella on joitakin tutkimattomia luolia, mutta Däniken ei niissä käynyt. Hän 'väritti' kertomuksensa lähinnä huhupuheiden pohjalta.15

Inkojen kiviarkkitehtuuri hakee kylläkin vertaistaan maailmanhistoriassa, mutta niin jättimäisten linnoitusten rakentaminen kuin suurten kivienkin siirtäminen täytyy ymmärtää ajan yhteiskunnallisista tekijöistä käsin. Vertaus Egyptin pyramidien-rakentajiin on varsin sopiva. Molempia yhteiskuntia hallitsi absoluuttisen vallan omaava jumaloitu yksinvaltias. Jopa satoihin tuhansiin nousevat työläisarmeijat voitiin milloin tahansa käskyttää mitä mielettömimmiltä tuntuviin rakennustöihin. Kivet, suuretkin, liikkuvat kun vain on tarpeeksi aikaa ja vetovoimaa. Toisekseen, tähän tarvittiin lopultakin varsin yksinkertaista tekniikkaa: pyöriviä teloja, vahvoja köysiä, tukevia vipuja, hiekkaa, öljyä jne. Suuret muurit olivat useimmiten rakennettu kuin 'Potemkinin kulissit': vain julkisivun puolella olevat pintaliitokset ja hionnat olivat tarkkoja. Takaosan täyttivät sora ja karkeammat pinnat. Kiviä halkaistiin pronssivaarnoilla tai kostutetuilla vaajoilla syitä myöden niin kuin puuta.

Inkamuureja Cuscossa

Keskeneräiseksi
jäänyt halkaistava
kivi Machu Picchussa

Viimeistelyyn käytettiin mm. hiekkaa ja pitkällisen hionnan jälki saattoi olla kuin peili. Laastiton, suurehkoista erikokoisista ja monikulmaisista kivistä taiten rakennettu inkamuuri oli ihanteellinen rakennusratkaisu maassa, jossa maanjäristykset ovat alituisena riesana. Järistyksen aikana tällaiset muurit liikehtivät liitoksissaan, mutta eivät hajoa.16
Tiahuanacon kaupunki ei ollut ikivanha. Sen kehityskaari kattoi 'vain' noin tuhat vuotta. Suurin osa sen kuuluisista temppeleistä rakennettiin kaupungin kukoistuskaudella vuosina 500 - 1000 j.Kr. Tuolloin se oli eteläisiä Andeja hallitsevan imperiumin keskus, jossa asukkaita saattoi olla jopa 100 000. Sen poliittinen kilpailija, Warin imperiumi, hallitsi tuolloin osapuilleen nykyisen Perun aluetta. Inkojen aikaan Tiahuanaco oli jo raunioina, mutta he kunnioittivat paikkaa sivistyksellisenä kehtonaan. Tämän kulttuurin eräänä perintönä inkat nimittäin oppivat kuuluisan kivenveistotekniikkansa.17

2. Petroglyfit ja vanhat tekstit.
Ican kivistä suurin osa on osoitettu nykyaikaisiksi väärennöksiksi. Tohtori Cabreran kiviharrastus synnytti mm. paikallisten köyhien talonpoikien kivikaiverrustehtailua - pientä maksua vastaan. Cabreran oma ammatillinen intressi kirurgina ja harrastaja-paleontologina näyttäytyy kivien teemoissa liiankin ilmeisesti. Hänen kivien salatusta viestistä kertova omakustannekirjansa lennokkaine teorioineen ei ole tavoittanut kuin pienen lukijakunnan. Monilla Ican kivien ja Cuencan kultalaattojen kuvioilla on hämästyttävää yhdennäköisyyttä. Onkin luultavaa, että tohtori Cabrera ja Isä Crespi ovat jossakin vaiheessa konsultoineet toinen toistaan. Sen sijaan eräillä kultalaattojen kirjoitusmerkeillä voi olla etnohistoriallista merkitystä. Ne nimittäin muistuttavat jonkin verran Kolumbian muisca-intiaanien pyhiä symboleja ja eräitä petrogyfeissä tavattuja 'kirjoitusmerkkejä' Perussa. 18

Muinaisilla perulaisilla oli käytössään sekä solmukirjoitus- että jonkinlainen kuvakirjoitusjärjestelmä. Kuva Guaman Poma de Ayalan kronikasta ja P. Malleryn teoksesta 'Picture-Writing of the American Indians'. N.Y. 1972.

3. Muinainen tietämys.

Muinaisperulainen kallokirurgia eli trepanointi on ilmeisesti ollut etevämpää kuin Egyptissä. Näin voidaan päätellä porausjälkien reunamissa tapahtuneesta luun uusiokasvusta, mikä kertoo potilaan selvinneen hengissä operaatiosta - ainakin jonkin aikaa. Perulaisissa kalloissa näitä jälkiä on nimittäin tavattu suhteellisesti enemmän kuin egyptiläisissä. Myös perulainen muumiointitekniikka on ollut monipuolisempaa ja vanhempaa kuin egyptiläisillä. Perun ja Chilen rajoilla olevasta Atacaman autiomaasta on löydetty maailman vanhimmat muumiot - n. 6000 e.Kr. Lopullisen iskun Vanhan Maailman diffusionisteille on kuitenkin tuonut arkeologinen tieto siitä, että Perussa rakennettiin porraspyramideja paria sataa vuotta ennen egyptiläisiä. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole kehitellyt tältä pohjalta teoriaa Perusta kulttuurien kehtona. Mitä tulee muumioiden hiusten punertavaan väriin, on sille olemassa hyvin proosallinen ja yksinkertainen selitys: autiomaan auringonpaahde.19

Trofi-päitä ja trepanoituja kalloja perulaisessa museossa

4. Myytit ja legendat.
Urojen heimokansa Bolivian Altiplanolla ilmeisestikin kuuluu alueen varhaisimpien asukkaiden rippeisiin. Heidän kielensä on ajan oloon isoloitunut ryhmä suuressa arawakkien kieliperheessä. Fyysisen antropologian tutkimukset vahvistavat heidän rotupiirteensä Amerikan vanhimpaan väestökerrostumaan kuuluviksi ja he ovat myös hyvin tummia. Näin ollen myyttiset viittaukset ikivanhaan alkuperään pitänevät paikkansa, vaikka humanoidisukulaisuus jätetään huomioimatta. 20
Inkojen alkuperästä on viime vuosien tutkimus paljastanut mielenkiintoista ja uskottavan tuntuista tietoa. Heillä on ilmeisesti todellakin ollut niin kulttuuriset kuin dynastiset linkit esim. Tiahuanacoon. Olen vastikään jättänyt väitöstutkimukseeni perustuvan, amerikkalaisen arkeologin, Gordon McEwanin kanssa kirjoitetun yhteisartikkelin kansainväliseen tieteelliseen kokoomateokseen, jossa esitämme tämän uuden näkemyksen inkojen alkuperästä. Siinä inkadynastian tyyssijana on Chokepukion kaupunki, joka oli eteläisen Perun tärkeimpiä keskuksia vuosina 1000 - 1350 j.Kr. Chokepukion eliitillä oli etnohistorialliset linkit sekä Tiahuanacoon että Wariin. Warin hallitsijoista on todennäköisesti säilynyt etnohistoriallista tietoa jesuiitta Fernando de Montesinosin kronikassa. Inkojen jälkipolville säilynyt historia on kuitenkin monen manipulaation tuotos, jossa poliittisella propagandalla on ollut keskeinen merkitys.21

Summa summarum

Uusin tutkimus on voinut asettaa em. 'mysteereille' varteenotettavat, kontekstiinsa istuvat ja loogiset selitykset. Tieteellinen selitys ei tunnetusti silti koskaan tyrmää täysin asialleen omistautuneita 'ufouskovaisia' ja mysteerien lumoon joutuneita harrastajia. Osasyy on jälkimmäisten yksinkertaistettu makroselitteinen raflaavuus 'tylsän' tieteellisen selityksen rinnalla. Peru on edelleen yksi maailman suosituimmista kohteista ufohavainnoille. Paikalliset oppaat antavat tavallisille turisteille näissä 'mysteerikohteissa' auliisti humanoidiselityksiä, sillä ne myyvät paremmin ja maahan saadaan lisää vierailijoita ja kaivattua valuuttaa. Aivan uusin trendi ja ehkäpä vielä nouseva mysteeriselitysten suuntaus on nähdä esim. inkojen rakennelmissa esoteerisiä viestejä, jotka kumpuavat intiaanien shamanistisesta mystiikasta, astronomisesta sofismista ja vielä tuntemattomasta kirjoituskulttuurista. 22. Joka tapauksessa Andien intiaanien muinaisten kulttuurien saavutukset tulevat luultavasti aina säilyttämään osasen kätkettyä mystiikkaa tieteen edistymisestä huolimatta.

Alaviitteet:

Mayakulttuurin muuttuneesta kuvasta, ks. esim. Grube 2001. Kyseessä on erinomainen, uusimpia tutkimustuloksia esittelevä yleisteos aiheesta.
Mesoamerikan kirjoitusjärjestelmistä, ks. esim. Marcus 1992. Inkojen quipuista, vrt. esim. Pärssinen 1992: 31-50. Mesoamerikan ja Andien alueen etnohistoriallisen tutkimuksen ongelmatiikasta, ks. Hiltunen 2002a.
Sprague de Camp 1970; Donelly 1976; Gaddis 1977; Davies 1979; Williams 1991; Huyghe 1992; Hiltunen 2000 ja 2001a. Muinaisastronauttiteoriasta, ks. erityisesti Däniken 1970, 1973, 1974 ja 1977. Vrt. myös Sitchin 1990. Eräs varhaisista kronikoitsijoista, joka suosi ideaa Amerikasta (lähinnä Perusta) Oofirin kultamaana oli Fernando de Montesinos.
Charroux 1969: 64; Däniken 1969:33-5, 1970:117-21, 1974:197. Vrt. myös Landsburg 1974:65-77, Gaddis 1977:40-41, Hancock 1998:38-44 ja Cotterell 2001:117-149.
Däniken 1969:39-41, 1970:52-4, 1974:96-103; Landsburg 1974: kuvasivut (96-97); Sitchin 1990:123-31; Hancock 1998:53-55; Cotterell 2001:59-67. . Tutkijoiden keskuudessa vallitsee jonkin verran tulkinnallista epäselvyyttä siitä, mikä on ollut esim. Ollantaytambon ja Sacsayhuamanin rakennuskompleksien funktio. Eräät katsovat niiden edustavan enemmän rituaalisia (temppelit) ja hallinnollisia (palatsit) aspekteja ja toiset taas näkevät ne pääasiallisesti rakennetun puolustuksellisia näkökohtia silmällä pitäen. Itse pidän jälkimmäistä näkökulmaa todennäköisimpänä, etenkin kun sodankäynnin merkitys uusimpien tutkimusten mukaan on ollut muinaisissa yhteiskunnissa laajamittaimpaa kuin on aiemmin oletettu. Tunnetuimmat uuden arkeologian esimerkit tästä löytyvät Mesoamerikan mayojen ja USA:n lounaisalueen anasazien parista.
Posnansky 1945; Gaddis 1977:41-6; Sitchin 1990:206-27; Hancock 1998:56-99; Cotterell 2001:83-107. Muinaisastronauttiteorioista Tiahuanacossa, ks. erityisesti Däniken 1969:37-41, 1970:54-9, 1974:104-8 ja Landburg 1974:44-54.
Däniken 1969:35-6, 1970:115-25; Landsburg 1974: 66-7. Moderni tutkimus käyttää pääasiassa kirjoitusmuotoa Tiwanaku. Olen käyttänyt kuitenkin perinteistä kirjoitusasua Tiahuanaco siksikin, koska se esiintyy tässä muodossa pseudotieteellisessä kirjallisuudessa ja on yleisön paremmin tuntema.
Wilkins 1956:152-82; Däniken 1973:7-57, 1974:148-65; Gaddis 1977:47-57.
Cabrera Darquea 2000 (1976); Däniken 1977:269-75.
Däniken 1973:7-57, 1974:149-65.
Heyerdahl 1952; Verril & Verril 1953; Landsburg 1974:30-7. Vrt. myös Cabrera Darquea 2000 (1976).
Däniken 1973:203.
Heyerdahl 1952; Verril & Verril 1953. Vrt. myös Landsburg 1974 ja Gaddis 1977.
Zuidema 1995 (1964); Morrison 1978; Davies 1997:38-44; Dukszto & Helfer Arguedas 2001. Vrt. Däniken-kritiikkiä aiheesta Ronald Storyn kirjassa (1976:34-41.
Story 1977:78-82. Andien kulttuurit harrastivat myös seremoniallisten ceque-linjojen rakentamista. Tunnetuimmat niistä olivat inkojen pääkaupungin Cuzcon alueella ja ympäristössä (vrt. Zuidema 1995). On mahdollista ja todennäköistäkin, että ainakin osa Nazcan linjoistakin oli tällaisia "ceque"-linjoja.
Gasparini & Margolies 1980; Frost 1999; Hiltunen (nd.1). Inkat rakensivat jonkin verran tunneleita ainakin tietöidensä yhteydessä ja joitakin on mm. Sacsayhuamanin alueella. Viimeksi mainittuihin on viitannut mm. kronikoitsija Garcilaso de laVega.
Kolata 1993; Davies 1997; Ponce Sangines 2002; Morrell 2002.
Hiltunen 2002b. Arviot Tiahuanacon asukasmäärästä vaihtelevat melkoisesti. Eräät uudet tutkimukset ovat taipuvaisia asettamaan väkimäärän 15 000 20 000 haarukkaan (Kolata 2003).
Arriaza 1995; Damm 1987; Moseley 1992; Pozorski & Pozorski 1994; Stone-Miller 1995; Rendsmark 2002; Shady Solis et al. 20001; Hiltunen 2002d. Muinaisten perulaisten teknisestä tietämyksestä, vrt. Ravines 1978.
Damm 1998. Kielitieteellinen näkemys, vrt. Greenberg 1987.
Hiltunen 1981, 1999, 2002a; Hiltunen & McEwan (nd. 2). Vrt. myös Urton 1990, Bauer 1992, Rostworowski de Diez Canseco 1999, Julien 2000 ja Ilmonen & Talvitie 2001. Urujen alkuperästä ja kielestä on yhä vallalla erilaisia käsityksiä, eikä mitään ehdottoman varmaa voida todistaa. On esitetty myös näkemyksiä, että he olisivat olleet enemmän status- kuin etninen ryhmä (Stanish 2003). 3
Perusta ufotutkijoiden kohdemaana, ks. esim. Shapiro 1990. Yksi 'Dänikensimin' kontribuutiota on ollut arkeoastronomisen tutkimuksen kehittyminen kaikkialla maailmassa (Hiltunen 2001b, 2002c). Perussa on viime vuosina lisääntynyt etenkin kotimaisten harrastajatutkijoiden kiinnostus hahmottaa muinaisten monumenttien olemusta ja esoteerisiä viestejä mm. arkeoastronomisten linjausten kautta. Inkamuurejakin 'luetaan' ikään kuin 'teksteinä', joihin arkkitehdit muotoilivat kätkettyjä kuvia (vrt. esim. Arévalo Merejildo 1997 ja Machicado Figueroa 2002).

Kirjallisuutta

Arevalo Merejildo, James 1997: El Despertar del Puma. Camino Iniciatico, Evidencias astrónomicas el los Andes. Imprenta centro bartolomé de las casas, Cusco
Arriaza, Bernardo 1995: "Chile's Chincorro Mummies", National Geographic. Vol. 187, No.3: 68-89.
Bauer, Brian S. 1992: The Development of the Inca State. University of Texas Press, Austin.
Cabrera Darquea, Javier 2000 (1976): The Message of the Engraved Stones of Ica. Author's edition, Ica (Peru).
Charroux, Robert 1972 (1969): The Mysterious Unknown. Corgi Books Ltd.; London.
Cotterell, Maurice 2001: The Lost Tomb of Viracocha. Headline Book Publishing, London.
Damm, Inge 1987: 'Chilen muumiot vanhimmat', Tieteen Kuvalehti. Nro 9 (Syyskuu).
Damm, Inge 1998: 'Uruintiaanien katoava kaislakulttuuri', Tieteen Kuvalehti. Nro 7.
Davies, Nigel 1979: Voyagers to the New World. Willia Morrow and Company, Inc.; New York.
Davies, Nigel 1997: The Ancient Kingdoms of Peru. Penquin Books Ltd., London.
Donelly, Ignatius 1976 (1882): Atlantis. The Antediluvian World. Dover Publications, Inc.; New York.
Dukszto, Aneta and Helfer Arguedas, José Miguel 2001: Secrets and Mysteries, Nasca Lines. The Essential Guide. Editorial R. Dejo Paz y Cia.S.A., Lima.
Däniken, Erich von 1969: Vieraita avaruudesta. Kirjayhtyä, Helsinki.
Däniken, Erich von 1970: Takaisin tähtiin. Kirjayhtymä, Helsinki.
Däniken, Erich von 1973: Tulimmeko tähtien takaa. Kirjayhtymä, Helsinki.
Däniken, Erich von 1974: Kaikuja avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki.
Däniken, Erich von 1977: Todisteita tuntemattomasta. Kirjayhtymä, Helsinki.
Gaddis, Vincent H. 1977: American Indian Myths & Mysteries. Indian head Books, New York.
Garcilaso de la Vega, Inca (1609): Royal Commentaries of the Incas, and General History of the Peru. Transl. By Harold V. Livermore. University of Texas Press, Austin and London.
Gasparini, Graziano & Margolies, Luise 1980: Inca Architecture. Indiana University Press, Bloomington.
Greenberg, Joseph H. 1987: Language in the Americas. Stanford University Press, Stanford.
Grube, Nikolai (ed.) 2001: Maya. Divine Kings of the Rain Forest. Könemann, Cologne.
Hancock, Graham 1998 (1988): Fingerprints of the Gods. Arrow Books, London.
Heyerdahl, Thor 1952: American Indians in the Pacific. Bokförlaget Forum Ab, Stockholm.
Hiltunen, Juha 1981: 'Inkahallitsijoiden historiallinen kronologia', Historiallinen Aikakauskirja, N:o 3.
Hiltunen, Juha 1999: Ancient Kings of Peru. The Reliability of the Chronicle of Fernando de Montesinos. SHS, Helsinki.
Hiltunen, Juha 2000: 'Valkoisen jumalan taru - myytin anatomia', Ultra 7-8.
Hiltunen, Juha 2001a: 'Lemuria-manner ja sen lyhyt historia', osat 1-2., Ultra 1-2.
Hiltunen, Juha 2001b: 'Dänikenismillä on yhä kysyntää', Uforaportti 8.
Hiltunen, Juha 2002a: 'Strukturalistis-funktionalistisen diakronian problematiikka Andien alueen muinaistutkimuksessa', Suomen Antropologi 1.
Hiltunen, Juha 2002b: 'Ican kivien arvoitus', Ultra 7-8.
Hiltunen Juha 2002c: 'Mayalaskut ylittivät Dänikenin visiot. Huuhaan keskellä arkeoastronomiasta kasvoi tiede', Tähden ja avaruus. N:o 1.
Hiltunen, Juha 2002d: 'Amerikassa on ikivanha sivilisaatio', Aamulehti 6.11.
Hiltunen, Juha (nd. 1): 'Inkamuurien mysteerit', Ufologia ,Turun Ufo r.y.
Hiltunen, Juha & McEwan, Gordon (nd. 2): 'Knowing the Inca Past', teoksessa Archaeology of the Incas and other Ancient Civilizations (forthcoming).
Huyghe, Patrick 1992: Columbus Was Last. Hyperion, New York.
Frost, Peter 1999: Exploring Cusco. Nuevas Imagénes S.A., Lima.
Ilmonen, Anneli ja Talvitie, Jyrki (toim.) 2001: Kultakruunu ja höyhenviitta. Tampereen Taidemuseon julkaisuja 94, Tampere.
Julien, Catherine 2000: Reading Inca History. University of Iowa Press, Iowa City.
Lansburg, Alan ja Sally 1974: Salattu maailma. Gummerus, Jyväskylä.
Khuon, Ernst von 1970: Tulivatko jumalat tähdistä? Kirjayhtymä, Helsinki.
Kolata, Alan 1993: The Tiwanaku. Portrait of an Andean Civilization. Blackwell, Cambridge (USA).
Kolata, Alan 2003 (Ed.): Tiwanaku and Its Hinterland. Archaeology and Paleoecology of an Andean Civilization. 2 Urban and Rural Archaeology. Smithsonian Institution Press, Washington and London.
Machicado Figueroa, Juan Carlos 2002: When the Stones Speak, Inca Architecture and Spirituality in the Andes. Imprenta Amauta S.R. Ltda, Cusco (Peru).
Marcus, Joyce 1992: Mesoamerican Writing Systems. Propaganda, Myth, and History in Four Ancient Civilizations. Princeton University Press, Princeton.
Montesinos, Fernando de (1644) 1882. Memorias Antiguas Historiales y Politicas del Peru. Imprenta de Miguel Ginesta, Madrid.
Morell, Virginia 2002: 'Andean Empires', National Geographic. Vol. 201 (n:o 6, June).
Morrison, Tony 1978: Pathways to the Gods. The Mystery of the Andes Lines. Paladin Granada Publishing, London.
Moseley, Michael E. 1992: The Incas and Their Ancestors. Thames and Hudson, London.
Ponce Sanginés, Carlos 2002: Tiwanaku y sus fascinante desarollo cultural. Producciones CIMA, La Paz - Bolivia.
Posnansky, Arthur 1945 (1914): Tiahuanaco: The Cradle of American Man. Augustin Publisher, New York.
Pozorski, Shelia and Pozorski, Thomas 1994: 'Early Andean Cities', Scientific American. Vol. 270 (Nr. 6, June).
Pärssinen, Martti 1992: Tawantinsuyo. The Inca State and Its Political Organization. SHS, Helsinki.
Ravines, Rogger 1978: Tecnologia Andina. Instituto de Estudios Peruanos, Lima.
Rendsmark, Morten 2002: 'Caralin kaupunki', Tieteen Kuvalehti, N:o. 6.
Rostworowski de Diez Canseco, María 1999: History of the Inca Realm. Cambridge University Press, Cambridge (UK).
Shady Solis, Ruth & Haas, Jonathan & Winifred, Creamer 2001: "Dating Caral, a Preceramic Site in the Supe Valley", Science 292:723-726.
Shapiro, Joshua: 'Peru: the land of UFOs?', Dec.1990.
http://www.v-j-enterprises.com/peruart.html
Sitchin, Zacharias 1990: The Lost Realms. Avon Books, New York.
Sprague de Camp. L. 1970 (1954): Lost Continents. Dover Publications, Inc.; New York.
Stanish, Charles 2003: Ancient Titicaca. The Evolution of Complex Society in Southern Peru and Northern Bolivia. University of California Press, Berkeley, Los Angeles and London.
Stone Miller, Rebecca 1995: Art of the Andes. Thames and Hudson, London.
Story, Ronald 1976: The Space-Gods Revealed. A close look at the theories of Erich von Däniken. Harper & Row, Publishers, New York.
Urton, Gary 1990: The History of a Myth. Pacariqtambo and the Origin og the Inkas. University of Texas Press, Austin.
Verril, Hyatt & Verril, Ruth 1953: America's Ancient Civilizations. G.P. Putnam's Sons, New York.
Williams, Stephen 1991: Fantastic Archaeology. University of Pennsylvania Press, Philadelphia.
Wilkins, Harold. T. 1956: Mysteries of Ancient South America. The Citadel Press, New York.
Zuidema, R.T. 1995 (1964): El Sistema de Ceques del Cuzco. Pontificia Universidad Catolica del Peru, Fondo Editorial, Lima.