|
MÄÄRITTELYJÄ Syvällisen tieteenfilosofisen analyysin kautta olen päätynyt oheiseen yksiselitteiseen määrittelyyn. ;) Esitin nämä ajatukset jo pääpiirteittäin viime seminaarissa kun ne tulivat mieleeni Jarkon esitelmän yhteydessä, mutta tässä ne vielä tarkemmin. Ei riitä määritellä paranormaali vain jotenkin sinne päin, vaan määrittelyn täytyy olla sellainen, että sillä on selkeä asema suhteessa muihin asianomaistessa viitekehyksessä oleviin määrittelyihin; käsittelen näitä alla paranormaalin ohella. Oheinen sisältää osittain melko radikaalia käsitteiden "hiontaa", mutta tämä on tarpeen, jotta vältyttäisiin käsitteiden epämääräisyydeltä suhteessa toisiin samassa viitekehyksessä oleviin käsitteisiin. Parempia ehdotuksia otetaan luonnollisesti vastaan... ANOMALIA Poikkeama testijärjestelyn puitteissa odotetusta havaintosarjasta. Voi johtua joko testijärjestelyjen olosuhteisiin liittyvän ideaalioletuksen virheellisyydestä tai testijärjestelystä seuraavaa havaintosarjaa kuvaavan teorian virheellisyydestä. Testijärjestely voi olla tieteellinen testijärjestely tai anekdootinomaisiin havaintoihin liittyvä "testijärjestely". Esimerkki: Oma anekdootinomainen ovenkahva-kokemukseni. Havaitsin eräänä sunnuntai-aamuna (n. klo 9-10) toukokuussa 1996 aamusapuskaa työstäessäni hätkähdyttävän ilmiön. Huomioni kiinnittyi ovenkahvaan, joka siirtyi lähes pohjaan ikään kuin joku olisi tulossa sisälle, mutta kuitenkin niin, että kahva palautui ylös vain käyden lähes pohjassa. Päättelin ensin jonkun pilailevan kanssani, mutta kiinnostukseni kasvoi kun ovankahva teki toisen vastaavan liikesarjan ja vilkaisin avaimenreiän antaman näkymän avulla oven vastakkaiselle puolelle. Vaikka olinkin ihmeissäni siitä, ettei pilailijaa kohtalaisesta näkymästä huolimatta näkynyt, arvelin hänen huomioineen tämän ja operoivan sopivasti sivussa avaimenreiästä. Vastakkaisella puolella oli eteinen, ja ovi avautui eteisen suuntaan. Kun kahva aloitti kolmannen liikkeensä, päätin yllättää pilailijan avaamalla oven äkkiseltään. Tällöin oven toisella puolella olevalla henkilöllä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä mihinkään, sillä suunnassa, johon ovi antoi avautuessaan välittömän näkymän, oli ainoa reitti pois eteisestä. Oven tasossa oven avautumissuunnassa oli lisäksi WC, johon olisi nopeasti kenties ehtinyt, mikäli ovi olisi valmiiksi auki, koska avautuva ovi oli pienenaikaa näköesteenä WC:n suuntaan. Tämän tarkistettuani avasin jo mainitun toisen oven, joka vei varsinaiseen ulkoeteiseen. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että täsmälleen samanaikaisesti kanssani ulkoeteiseen astui (ulko-oven puolelta) myös äitini, joka saapui juuri pitkältä matkalta. Käytännössä hän ja sisareni olivat ainoita henkilö, joka olisi voinut fysikaalisesti vaikuttaa kyseiseen ovenkahvaan, mikäli se olisi ollut muuten mahdollista. Anomalian luonne jää seminormaaliksi, koska ei voida ratkaista oliko anomalia paranormaali vai onko olosuhteiden ideaalioletuksissa jotain pielessä (esim. näinkin näkyjä :). PARANORMAALI Anomalia, joka saattaa itse oletetun muotoisissa olosuhteissa esiintyviä säännönmukaisuuksia ja niiden suhteita kuvailevan teorian kriisiin todennäköisemmin kuin, että anomalian havaitsemiseen liittyvien olosuhteiden oletettu muoto osoittautuisi vääräksi. Käytännössä tieteessä pyritään yleensä primaaristi falsifoimaan oletukset, jotka liittyvät olosuhteiden muotoon ja vasta sekundaarisesti itse teoria. Tämä on luonnollista, koska on hyvin epätodennäköistä, että olosuhteita koskevat ideaalit oletukset vastaavat itse olosuhteita. Näin on todennäköistä, että todellisissa olosuhteissa on sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat testattavaan parametriin olosuhteiden ideaalioletuksesta testin mittaustarkkuudessa poikkeavalla tavalla. On myös yleisesti melko epätodennäköistä, että yksittäisessä testijärjestelyssä törmäämme anomaliaan, joka on seurausta itse teorian (eikä olosuhteisiin liittyvien väärien oletusten) virheellisyydestä. Kun erityyppisten testijärjestelyjen määrää kasvatetaan on luonnollista, että todennäköisyys törmätä teoriasta johtuvaan anomaliaan kasvaa ennen pitkää hyvin lähelle ykköstä, mutta samalla kasvaa olosuhteiden oletuksia koskevat todennäköisyydet niin, että todennäköisimmin samalla testijärjestelyjen määrällä törmäämme useampaankin anomaliaan, jotka ovat seurausta olosuhteita koskevista virheellisistä olosuhteista. Niinpä on luonnollista tarkistaa aina, voisiko itse testijärjestelyssä olla jotain vikaa, josta on seurauksena näennäinen anomalia, vai onko anomalia todella aito. Viimeksi mainitussa tapauksessa kysymys on paranormaalista ilmiöstä alussa mainitun määritelmän mukaisesti. Esimerkki: Äskettäin puheena ollut avaruussukkuloiden ja luotainten kiihtyvyysanomalia, jota tutkittaessa olosuhteiden ideaalioletukseen vaikuttavat muuttujat on uudelleenarvioitu, mutta anomalian olemassaolo pysyy virhemarginaalin ulkopuolella. Tällöin vika on todennäköisemmin itse teoriassa kuin olosuhteiden ideaalioletuksessa. SEMINORMAALI* Anomalia tai yksittäinen ilmiö, josta ei virhemarginaalin puitteissa osata sanoa onko kyse todennäköisemmin olosuhteiden ideaalioletusten vai teorian virheellisyydestä. Tähän sarjaan kuuluvat esimerkiksi erilaisissa "testijärjestelyissä" havaitut anomaliat, joissa ei ole vielä validiteettitutkimuksilla validoitu tai disvalidoitu olosuhteiden ideaalioletuksia siltä osin kuin ne vaikuttavat parametreihin, jossa teoriasta poikkeava anomalia on havaittu. Esimerkki: Tietääkseni Princetonin PEAR:n kokeiden validiteettitutkimus (tieteellinen kritiikki) on jossain määrin vielä puimaton riihi... NORMAALI Edellisten valossa tämä onkin jo selvää. Ilmiö, joka yksiselitteisesti (havaintotarkkuuden rajoissa) noudattaa niitä reittejä, joita sen pitäisikin ao. teorian valossa noudattaa. Tähän sarjaan kuuluvat myös anomaliat, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet olosuhteiden ideaalioletuksissa olevien virheiden seurauksiksi. Esimerkki: Uranuksen löytyminen. Havaittiin anomalia planeettojen liikkeessä, joka saisi selityksensä, mikäli oletettaisiin ylimääräinen suuri planeetta. Newtonia ei välittömästi hylätty vaan johdettiin sen mukaisista laskelmista planeetan sijainti ja koko, joka johti Uranuksen löytymiseen. TIETEELLINEN TIETO Tieteellisen tiedonhankinnan tuloksena syntynyt intersubjektiivinen teoriapohja koskien erilaisia säännönmukaisuuksia ja niiden välisiä suhteita. Tieteellinen tieto koskee täten intersubjektiivisesti (havaintotarkkuuden puitteissa) normaaliksi muotoutuneita ilmiöitä. TIETEELLINEN TIEDONHANKINTA Naturalistisen** tulkinnan mukaan a) Sellaisten tiedonhankinnan kohteiden valitsemista "luonnontilasta", jotka ovat tiedonhankkijan tulevaisuuden "kelpoisuuden" kannalta kaikkein edullisimpia; b) näiden kohteiden analyyttinen tarkastelu; c) johtopäätösten synteesi siten, että toimintaan vaikuttavat hankitun ja aikaisemman tiedon pohjalta (eri toimintamahdollisuuksien tullessa valituksi) valinnoista seuraavien erilaisten tapahtumasarjojen todennäköisyys sekä näiden tapahtumasarjojen vaikutus tiedonhankkijan utiliteettiin. Analyysin luonne on suuresti riippuvainen koskeeko se paranormaalia (teoreettista tutkimusta), seminormaalia (validiteettitutkimusta) vai normaalia (perustutkimusta). Tieteellistä tiedonhankintaa sovelletaan siis tieteessä, esitieteessä ja rajatieteessä. TIEDE Spesifoitu määritelmä: Tieto ja tiedonhankinta normaalista. Yleinen määritelmä: Tieto ja tiedonhankinta paranormaalista, seminormaalista ja normaalista. ESITIEDE Tieto ja tiedonhankinta paranormaalista ts. hypoteesien kehittely ja testaaminen koskien paranormaalia. ESITIETEELLINEN TIETO Intersurbjektiivisesti paranormaaliksi havaittuja ilmiöitä koskeva tieto (esitieteen osa-alue). RAJATIEDE Tieto ja tiedonhankinta seminormaalista ts. validiteettitutkimukset koskien seminormaalia. RAJATIETEELLINEN TIETO Intersubjektiivisesti seminormaaleiksi havaittuja ilmiöitä koskeva tieto (rajatieteen osa-alue). RAJATIETO Subjektiivisesti paranormaaliksi miellettyjä ilmiöitä koskeva tieto tai subjektiivisesti paranormaalilla tavalla saaduksi mielletty tieto.
* Määritelmän lanseeranut Jarkko Kari ks. esim. Kari, Jarkko (2001): Paranormaalit ilmiöt ja tietoisuus tiedollisessa toiminnassa, ParaDigma 2001, ParaDocs http://koti.mbnet.fi/~paranet/ParaDocs/paradigma2001/kari.pdf ** Naturalismin perusajatuksia olen kehittänyt peliteoriasta (mm. Ridley 1999) ja yleisestä evoluutioteoriasta (mm. Deutcsh 1997). Käsitteen tietääkseni lanseerannut nimim. Risto LL ks. esim. nimim. Risto LL: Evoluutio yhteiskunnallisena selittäjänä http://www.geocities.com/Athens/Atrium/8637/
[Jani Lassila, paratutkimus@hotmail.com]
© 2001 Jani Lassila
|
||
 |
|
|