|
Jorma Kosonen:Mikä on Condonin raportti ?
1. Raportin syntymiseen johtaneet seikat Kuuluisaa tutkimusta on kutsuttu monilla eri nimillä, kuten 'Condonin tutkimus', 'Condon' sekä 'Condonin komitearaportti '. Sitä on perinteisesti kutsuttu työtä johtaneen arvostetun fyysikon, professori Edward U. Condonin mukaan. Kysymyksessä on ensimmäinen ja lajissaan ainutlaatuisen laaja tunnistamattomia lentäviä kohteita koskeva selvitys. Samalla se on tiettävästi nykymaailman ainoa julkisista varoista rahoitettu UFO -alan mittava tutkimus. Työn virallinen nimi oli 'Tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä kohteista' ja se käynnistyi marraskuussa 1967 ja tulokset julkistettiin vuoden 1968 lokakuussa. Projektin rahoitus järjestettiin Yhdysvaltain liittovaltion ilmavoimien taholta. Tutkimus sai alkunsa Yhdysvaltain väestön ilmoittamien yli 10000 havainnon paljoudesta, joka maan viranomaisille kertyi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen 1940 -luvun puolivälistä alkaen. Vihdoin 1960 -luvulla alettiin Yhdysvaltain kansalaisten toimesta esittää julkisesti enenevässä määrin vaatimuksia asian selvittämiseksi. Kansalaiset halusivat selityksen sille, mitä paljon puhutut UFOt olivat. Muistettakoon, että jo 1940 -luvulla oli maan ilmavoimien toimesta kerätty kansalaisten ilmoituksia tunnistamattomista lentävistä kohteista. Näitä ei kuitenkaan enemmälti ollut käsitelty julkisuudessa, paitsi joitakin tapauksia sensaatiolehtien silloisissa kirjoituksissa. Yhdysvaltain viranomaisiin kohdistunut julkinen paine kasvoi lopulta niin suureksi, että 1960 -luvun puolivälissä koettiin tarpeelliseksi käynnistää asiaa koskeva selvitystyö. Asia oli noussut päivän puheenaiheeksi, jota siivittivät huhut ilmavoimien oletetusta salailusta UFO -kysymyksessä. Kansalaisten kasvavat vaatimukset asian selvittämiseksi johtivat siihen, että ilmavoimat oli jokseenkin pakotettu käynnistämään jonkin asiaa koskevan tutkimuksen. Tieteellisen tutkimuksen käynnistämisen (1967) lisäksi järjestettiin vuoden 1968 heinäkuussa UFO -kysymyksen asiantuntijoiden kuuleminen liittovaltion kongressin tiede- ja avaruustutkimusvaliokunnassa. On kyseenalaista, olivatko itse tutkimus sekä myöhemmin järjestetty kongressin kuulemistilaisuus jollakin tavoin samojen henkilöiden aloitteesta tai toimesta järjestettyjä. Asia oli kuitenkin saanut sijaa myös poliitikkojen ajatuksissa, minkä katsottiin aiheutuneen UFO-kysymykseen kohdistuneesta yleisestä mielenkiinnosta. Viimemainittu näkemys kävi ilmi kokouksessa esitetyissä asiantuntijoiden puheenvuoroissa. Kongressin valiokunnan eteen kutsuttiin UFO -alan tunnettuja tutkijoita ja muita eri alojen tiedemiehiä, mm. UFO -tutkija J. Allen Hynek sekä astronomi Carl Sagan.
2. Tutkimushankkeen perustelut Pitkällinen kädenvääntö yleisön taholta tulevan paineen ja tiedeyhteisön esittämien varausten kanssa muotoiltiin lopulta tavalla, josta näkyy hankkeen virallisen ja julkisen hyväksynnän tarpeellisuus. Tämä näkyy tavoitteen perusteluissa. Asialle haluttiin mahdollisimman luotettavat puitteet ja pätevä yleisesti hyväksyttävä toteutustapa ja -syy. Niin muotoutuivat suunnitelmat yliopistollisesta professori- ja tohtoritasoisesta tutkimuksesta sekä ilmavoimien tarkoitusperistä hankkia tietoa maanpuolustuksen hyödyksi tieteellisiä tutkimustarpeita puoltavin näkökohdin. Yliopistollinen taho katsoi olevansa maataan kohtaan velvollinen osallistumaan tehtävään edellyttäen, ettei työhön mitenkään puututtaisi ja että se saisi itse valita parhaaksi katsomansa tutkimusmenetelmät ja sen toteutustavan. Tehtävän sai Coloradon yliopisto, joka palkkasi työhön yli 30 tieteellisen koulutuksen saanutta tutkijaa - mm. eri alojen luonnontieteilijöitä sekä koulutettuja psykologeja. Ilmavoimien taho puolestaan katsoi perusteluissaan, että tutkimusta voitiin pitää tarpeellisena maanpuolustusnäkökohtien perusteella, koska tätä kautta saataisiin käyttökelpoista tieteellistä tutkimustietoa. Tämä saattaa selittää rohkean budjetoinnin - projektiin myönnettiin ilmavoimien toimesta 500 000 dollaria. -Asian vaikeus ja ristiriitainen luonne ilmavoimien näkökulmasta korostuu siinä, että Robertsonin paneeli oli salaisessa kokouksessaan vuonna 1953 katsonut UFO -ilmiön tuskin olevan uhka kansalliselle turvallisuudelle. Tämä näkökohta ei kuitenkaan painanut paljoakaan uudessa tilanteessa ja julkisuuden paineessa. Tiedeyhteisön palvelunhalu maata kohtaan sekä ilmavoimien maanpuolustustehtävä olivat haasteen edessä. Perustelut tieteentekijöiden ja sotilaiden näkökulmista epäilemättä tukivat toisiaan, joskin niiden lähtökohta oli - ja olisi tänäkin päivänä - täysin erilainen, mikä johtuu niitä esittäneiden tahojen toisistaan poikkeavasta yhteiskunnallisesta tehtäväjaosta. Yliopistollista tahoa edustava tiedeyhteisö myös suhtautui asiaan osaksi epäilevästi aiheen erikoisen laadun vuoksi ja tästä syystä muutamat tutkijat vetäytyivätkin tarjotusta tehtävästä. Ilmavoimien asenne perustui puolustusnäkökohtiin, jossa ei lähtökohtaisesti ollut samassa määrin tieteellisiä intressejä kuin yliopiston tutkijoilla, vaikka se perusteluissaan tällaiseen viittasikin. -Molemmilla osapuolilla oli riittävä halu käynnistää tutkimus.
3. Tutkimusprojektin metodiikan kritiikistä Tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä kohteista' on saanut osakseen paljon julkista sekä myös yksitysten henkilöiden toimesta esitettyä kritiikkiä, heti tulosten julkistamisesta vuoden 1968 lopulta alkaen. Yksityishenkilöiden esittämät arviot näyttäisivät viittaavan asian enemmän tai vähemmän subjektiiviseen ymmärtämiseen ja osin tunteenomaiseen tarkasteluun, josta Condonin tutkijat myös tekstissään jo ennakoivasti mainitsivat. Julkinen - osaksi päteväkin - kritiikki taas perustuu tutkijoiden menettelytavan tuloksina syntyneisiin tulkintoihin, joiden pitävyyttä kritiikki kyseenalaistaa enimmäkseen tutkittujen tapausten lukumäärän riittävyyden ja toisaalta laadun nojalla. On tärkeää huomata, ettei tutkimuksen metodiikan perusperiaatteita - tieteellistä päättelyä ja vaihtoehtojen poissuljentamenettelyä - ole juurikaan haluttu pätevässäkään kritiikissä kiistää. Tieteellisen tutkimustavan pätevyyttä sinänsä - päättelevänä ja kokeelliseen näyttöön perustuvana toimintatapana - ei siis juuri kukaan ole halunnut asettaa kyseenalaiseksi. Julkinen kritiikki näyttää keskittyneen tutkimuksen esittämien tulkintojen virheisiin sekä erinäisten tapausten tutkimuksissa ilmenneisiin laiminlyönteihin. Tästä oli näyttöä jo raporttia edeltäneeltä ajalta, jolloin mm. Bluebook -projektin (eräs UFO -ilmiöiden väliaikainen ilmavoimien tiedonkeruuvaihe) yhteydessä paljastui puutteita yleisöltä tulleiden havaintoilmoitusten käsittelyssä ja selvittelyssä. Näistä takaiskuista huolimatta Condonin käyttämän metodiikan tieteellistä perusotetta ei ole voitu pätevästi kiistää. Mainittakoon, ettei kongressin kuulemistilaisuuteen vuoden 1968 heinäkuussa kutsutuilla tiedemiehillä ollut - kokouskutsun mukaan - lupa ottaa tilaisuudessa julkisesti kantaa vielä tuolloin meneillään olevan ilmavoimien teettämän tutkimuksen - siis Condonin tutkimuksen - senhetkisiin tuloksiin eikä myöskään ilmavoimien aikaisempiin toimiin UFO -kysymyksessä. Ilmavoimien otaksutusta vähättelystä UFO -kysymyksessä haluttiin kenties vaieta kongressissa julkisen polemiikin pelossa. On toisaalta selvää, että joillakin tahoilla oli tiedossa Condonin raportin tuolloin olleen jo puhtaaksikirjoitusvaiheessa - projektihan ei ollut salainen. Työ julkistettiin runsaat kolme kuukautta kokouksen jälkeen.
4. Ufotutkimus on tiedettä On esitetty runsaasti näkemyksiä siitä miten ufoilmiötä pitäisi tulkita. Yleisesti hyväksyttyä mallia ei toistaiseksi ole esitetty ja sitä on asian nykyvaiheessa varsin vaikea odottaakaan. Tässä mielessä Condonin raportti jättää lukijansa vaille lopullista vastausta, kuten se jo ensi lehdillään ja lopputoteamuksenaankin esittää. Monitieteisen tutkimuksen ja poikkitieteisyyden näkökulmat tarjoavat epäilemättä haasteen tulevaisuudessa ilmaantuville asiasta kiinnostuneille tutkijoille. Yksi asia näyttää varmalta: Rationaalisen päättelyn ja johdonmukaisen tieteellisen menettelytavan asemaa haaveen ja toiveajattelun vastakohtana tuskin voidaan horjuttaa. Tieteellinen ajattelu ja sen käyttämä neutraali päättely ovat yhä voimassa. Condonin tutkimus tarjoaa - esitetystä kritiikistä huolimatta - yksityiskohtaisen seikkailukertomuksen monien selittämättömän tuntuisten tapausten viidakkoon. On mielenkiintoista seurata koulutettujen kenttätutkijoiden perusteellista selvitystyötä maastossa ja kuulla todistajien selostuksia sekä itse arvioida tutkijoiden seikkaperäistä tieteellistä pohdintaa ja jälkiselvittelyä tutkimuslaboratorioiden kanssa Jos raportin lukija niin haluaa, hänen eteensä avautuu täydellinen seikkailukertomus ja sitä myötäilevät perusteelliset kuvaukset hämmästyttävine yksityiskohtineen. Erityisen kiehtovia ovat tapausten analyysit ja niiden perustelut. Niistä lukija oppii mitä tieteellinen tutkimus on. Condon itse esittää toteamuksen: Emme tiedä johtaako uskominen näkemiseen vaiko näkeminen uskomiseen. Emme koskaan saa selville koko totuutta, vaikka tiedämme oikean suunnan.
Kirjallisuutta: Symposium on Unidentified Flying Objects, Hearings before the Committee on Science and Astronautics, U.S. House of Representatives; Ninetieth congress, second session; July 29, 1968, No 7; US Government printing office, Washington, 1968 Science in Default: Twenty-Two Years of Inadequate UFO Investigations, American Association for the Advancement of Science, 134th Meeting; General Symposium, Unidentified Flying Objects James E. McDonald, Professor of Atmospheric Sciences; University of Arizona, Tucson, Arizona, December 27, 1969 Scientific Study of Unknown Flying Objects; section II (Summary), suom. J.Kosonen; Uforaportti 8, Suomen Ufotutkijat r.y., 2001 An Analysis of the Condon Report on the Colorado UFO Project, P.A. Sturrock , 1990 , suom. J. Kosonen; Uforaportti 7 (UR 1999), Suomen Ufotutkijat r.y. , 2000
© 2002 Jorma Kosonen
|
||
 |
|
|