|
Esitelmä rajatiedon päivillä Tampereella 19.2.2000
Kun kiinnostuin rajatiedosta, kiinnostuin aluksi vain selvänäkijöistä mutta pian huomasin selvänäön olevan erottamaton osa yliaistista havaitsemista eli ESP-kykyä. Muuntunut tajunnantila löytyy poikkeuksetta ESP-ilmiöistä selittäväksi tekijäksi. Tajunnantilat taas ovat aivojen ominaisuus. Tästä syystä aloin etsiä tietoja aivotutkimuksesta ja päädyin Helsingin Otaniemeen Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorion julkaisuhyllyköille. Ne olivat upeita hyllyköitä rajatiedonkin kannalta. Tuli vaikutelma, että ESP-ilmiöt ovat siirtymässä pois selittämättömien ilmiöiden joukosta. Otaniemen aivotutkimusryhmä toimii professori Mikko Paalasen johtamassa Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratoriossa. Yksikkö on suomalaisia huippututkimusyksiköitä. Monitieteiseen, vuodesta 1981 lähtien tutkimusta tehneeseen ryhmään kuuluu kolmisenkymmentä henkilöä, insinöörejä, lääkäreitä, fyysikoita, matemaatikkoja, fysiologeja ja psykologeja. Yksikössä työskentelevän professori Riitta Harin mukaan ryhmässä on ylitetty kriittinen massa, joten voidaan ottaa uskaliaitakin askelia ryhmän olemassaolon siitä vaarantumatta. Ryhmä tutkii aivosähköisiin ilmiöihin liittyviä magneettikenttiä ja sitä kautta eri aistinjärjestelmien toimintaa ja liikkeiden koordinointia. Myös monimutkaisten aivotoimintojen kuten esimerkiksi kielen vastaanoton ja tuoton hermostollista perustaa tutkitaan. Lähestymistapaa voi kuvata systeemiseksi ja kognitiiviseksi neurotieteeksi, sanoo professori Riitta Hari. Jo yli 200 vuotta sitten huomattiin, että biologisiin prosesseihin liittyy sähköisiä ilmiöitä. Näiden mittaamiseen on käytetty muun muassa enkefalografiaa (EEG). Biosähköisiin ilmiöihin aina liittyviä erittäin heikkoja magneettikenttiä on voitu mitata vasta herkkien magneettikenttäantureiden niin sanottujen suprajohtavien kvantti-interferenssilaitteiden (SQUID) tultua markkinoille. Juuri suprajohtavuus-käsite liittää aivotutkimuksen ja kylmätutkimuksen toisiinsa. On syntynyt uusi aivotutkimusmenetelmä, vuonna 1978 käyttöön otettu magnetoenkefalografia (MEG). Laitekehittelyn saattoi alkuun silloinen johtaja akateemikko Olli V. Lounasmaa. Kehittämistyön pohjalta on syntynyt teollinen yritys Neuromag Oy, joka valmistaa ja myy koko pään kattavia MEG-laitteita ympäri maailmaa. Paranet-varkossa on ollut keskustelua muun muassa germaniumista. Rajatiedon tutkijoita kiinnostanee, että luentosarjassaan 1965 Lounasmaa kuvaa germaniumista tehtyjä lämpömittareita parhaiksi alhaisia lämpötiloja mitattaessa. Hän kirjoittaa: "Monet yhdysvaltalaiset yhtiöt (esim. Honeywell) myyvät näitä mittareita." Magnetoenkefalografiassa (MEG) pään magneettikenttiä mitataan pään ulkopuolelta. Signaalijakauman perusteella päätellään, mitkä aivoalueet osallistuvat aistiärsykkeiden prosessointiin ja erilaisten tehtävien suorittamiseen. Aivodynamiikkaa voidaan seurata jopa tuhannesosasekunnin tarkkuudella. Aivokuoritoimintojen tarkan ajoituksen tutkiminen on eräs tutkimuksen päälinjoja. MEG ja EEG ovat toisiaan täydentäviä menetelmiä. Magnetoenkefalografialaitteita on Suomessa nykyään vain kahdet. Toinen suurempi laitteisto on Otaniemessä (uusittu äskettäin) ja pienempi on Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. MEG-mittausten tarkoituksena on paikantaa ulkoisen ärsykkeen aktivoima aivokuorialue. Suurin osa aivokuoresta, 80-90 %, on niin sanottua assosiatiivista aluetta, jolla ei näytä olevan mitään spesifistä sensorista tai motorista tehtävää. Se lisää aivojen oppivuutta ja sopeutuvuutta mutta aivojen mukautuvuudesta kertoo myös 1998 julkaistu tutkimus. Synnynnäisesti kuuron koehenkilön kämmeneen ja sormiin johdettu värähtely aktivoi hänen aivojensa kuuloalueen. MEG-signaalit osoittivat, että kuulokeskus voi erottaa jopa eri taajuuksiset värähtelyt toisistaan. Aivokuoren kuuloalue voi toisin sanoen käsitellä myös tuntoaistin välittämää informaatiota. Hallusinaatio-käsite limittää selvänäön aivotutkimukseen. Sanotaan, että selvänäkijät joko vain luulevat näkevänsä tai pettävät yleisöä tarkoituksella. Miten on? Onko näkeminen luulottelua? 1991 tutkittiin skitsofreniapotilaiden kuulohallusinaatioita ja todettiin potilaan aivojen kuulolohkon sähköinen ja magneettinen vaste äänihallusinaatioiden aikana. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että kuuloaistimen kautta vastaanotetut todellisiksi luokitellut äänet ilmenevät aivokuorella samoin kuin harhoina pidetyt äänet. Tutkimusselosteessa kerrotaan, miten vaikeaa oli ollut löytää ääniä kuulevien potilaiden joukosta yhteistyöhön kykeneviä henkilöitä. Helpompaa olisi ollut hakea tutkimuskohde terveiden kirjoissa kulkevien keskuudesta. Äänien kuuleminen on nimittäin aika tavallista. Käännyin Mielenterveyden Keskusliitossa toimivan valtakunnallisen Suomen Moniääniset ry:n puoleen. Yhdistys on perustettu tammikuussa 1996. Pari vuotta myöhemmin painetussa pienessä opaskirjasessa kuvataan vieraiden äänien kuuleminen yhdeksi ihmisen vaietuimmista ja salatuimmista kokemuksista. Kuitenkin 2-4 % aikuisväestöstä kuulee ääniä. Heistä vain kolmasosa hakee äänien takia ammatillista apua, sanoo Limbergin yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Marius Romme Hollannista. Hän on uranuurtaja ääniä kuulevien tutkimuksessa. Rommen mukaan noin 40 % ihmisistä on ainakin kerran elämässään kuullut äänen tai ääniä. Probleemaa koskeva tutkimus edistyy. Limbergin yliopistossa pidettiin elokuussa 1995 kansainvälinen konferenssi, jonka teemana oli äänien kuuleminen. 1997 suunniteltiin eurooppalaisen ääniä kuulevien tutkijaverkoston perustamista. Muuntunut tajunnantila on linkki äänien kuulemisen ja selvänäön välillä. Moniääniset ry:n iltatilaisuudessa paikallaolijat kertoivat äänien kuulemisen olevan runsainta ja tavallisinta heräämisen aikana ja ennen uneen vaipumista. Unen ja valveen raja-alue on muuntuneen tajunnantilan aluetta. Se tuo luovaa työtä tekevien mieleen uusia ideoita ja selvänäkijöille niin sanottuja spontaanin selvänäön kuvia. Usein sama henkilö on selväaistija usean eri aistin alueella. Hänen on myös normaalia helpompaa päästä intuitiivisen eli ilman järkeilyä tulevan tiedon lähteille. Kirjallisuus eri aikakausilta tukee edellä esitettyjä väitteitä, kun maailmanselitysten vaihtelevuus ja kehittyminen otetaan huomioon. 1700-luvulla elänyt ruotsalainen selvänäkijä Emanuel Swedenborg kirjoittaa seurustelustaan henkien kanssa tavalla, joka muistuttaa kovasti selväaistimista kuulon alueella: "Kun nyt olin kadulla, keskustelin henkien kanssa siitä, kuinka kirjoitukseni näistä asioista otetaan vastaan, kun ne julkaistaanÉMinulle kerrottiin, että kirjoitukseni otettaisiin vastaan viidellä eri tavalla." Sitten seuraa kuvaus näistä tavoista. Tunnetusti Swedenborg näki myös kuvia. Hän näki muun muassa Göteborgin etäisyydeltä reaaliaikaisesti Tukholman palon 1759. Hänellä oli näyilleen ajan uskonnollisen hengen mukaiset selitykset. Hänen mukaansa ihminen on täydellinen ihminen silloin, kun hänen spiritualistinen asteensa on avautunut, sillä hän tuntee tällöin olevansa henkensä puolesta taivaan enkelien seurassa, vaikka ei näitä aina suoranaisesti näekään. Jotkut spirituaalisen asteen saavuttaneet voivat nähdä enkelien ilmaantuvan luonnollisen mielen näkökenttään pisteinä tai tähtinä. Myös pahat henget voivat ilmestyä spiritualistisen ihmisen näkökenttään kirkkaina pisteinä mutta ne eroavat enkeleistä siinä, että ne liikkuvat levottomasti. Luonnollinen ihminen, jonka spiritualistinen aste on avautunut voi myös nähdä joskus kokonaisten enkeliyhdyskuntien lähestyvän häntä geometristen kuvioiden muodossa. Kuoleman valtakuntaan tutustumisestaan Swedenborg kirjoittaa seuraavasti: "Minut saatettiin ruumiillisiin aistimiini nähden tunnottomuuden tilaan, jossa olin ikään kuin kuollut. Ainoastaan sisäinen elämäni ja ajatukseni jäivät ennalleen, jotta voisin huomioida ja muistaa, mitä minulle tapahtui. Näin enkeleitä, muutamia kauempana mutta kaksi aivan lähellä päätäni. Tunsin myös aromaattisen tuoksun, jollaista lähtee palsamoidusta ruumiista"É Usein sama henkilö on selväaistija usean eri aistin alueella. 1980-luvulla lääkäri ja selvänäkijä Johannes Heilala kuvaa valvetilavisioita. Ne ovat hänen mukaansa välähdyksenomaisia tai muutaman sekunnin kestäviä näkyjä. Ne tulevat tavallisesti esiin unen rajalla, esimerkiksi heräämisvaiheessa. Horroksessa ja unessa tajuntamme on aivan jotain muuta kuin päivätajunta, Heilala sanoo. Tärkeätä olisi hitaasti heräämällä pelastaa luovat hetket. Herätyskellot ovat pahasta. Lääkäri Heilalan mukaan selvänäkö ei ole suinkaan ainoa yliaististen havaintojen laji vaan niitä voidaan saada joskus muidenkin aistien alueelta kuten kuulo-, maku- ja hajuaistin välityksellä. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia. Johannes Heilala, lääkäri ja selvänäkijä kirjaa mielenkiintoisen havainnon: "Saan lääkärinä paljon parempia tuloksia, jos tutkittava henkilö on läheisyydessä, istuu vastapäätä tai vieressä kuin jos joutuisin ratkomaan tietoja henkilöistä tai tapahtumista, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä." Lausuma sisältää paitsi lähihavaintojen teon merkityksen diagnoosin teossa myös viittauksen suoran tiedon saamisen mahdollisuudesta potilaan elimistön tilasta. Otaniemessä on tehty tutkimuksia äänien kuulemisesta sairauden merkkinä ja sairauteen liittyvänä ilmiönä mutta en löytänyt tutkimuksia, joissa asiaa lähestyttäisiin normaali-ilmiönä. Kuitenkin äänien, joita voidaan pitää aivoissa syntyneinä, kuuleminen on aika tavallinen ilmiö. On tutkimatta, miten tavallista sisäsyntyisten kuvien näkeminen on. Milloin niiden vuoro tulee? Vai voidaanko yhden aistin alueella saadut tulokset yleistää? Kysyessäni professori Riitta Harilta, kuulevatko niin sanotut ääniä kuulevat todella ääniä vai luulevatko he vain kuulevansa, hän vastasi hetken mietittyään: "He kuulevat todella." Kun näin on, selvänäössäkin on kyse todellisesta ilmiöstä, josta luulottelu on kaukana ja jossa pettäminen on samalla tavoin marginaalista kuin muuallakin yhteiskunnassa. Aila Kervinen
© 2000 Aila Kervinen
|
||
 |
|
|