|
RAPORTTI "PARANORMAALIT ILMIÖT JA TIEDE" -KONFERENSSISTA SEKÄ TOISESTA KANSALLISESTA PARATUTKIMUSSEMINAARISTA Ensimmäinen (puoleksi) järjestämämme konferenssi (19.2.) on nyt onnellisesti ohitse. Esitelmät olivat mielenkiintoisia ja korkeatasoisia. Yleisöä oli parhaimmillaan vain noin 30 ihmistä (odotimme vähintään 50:ttä), mutta keskustelut olivat sitäkin henkevämpiä. Konferenssi jäi selvästi tappiolliseksi, sillä kustannukset ovat n. 4 500 mk, mutta tuloja saimme vain n. 2 700 mk. Tämä oli odotettavissa, ja on kuulemma jopa aivan normaalia suomalaisissa alan tutkimustilaisuuksissa. Järjestelyt onnistuivat suhteellisen hyvin, vaikkakin aputyövoima olisi ollut tarpeen. Kaiken kaikkiaan kokemukset olivat kuitenkin niin positiivisia, että tämä tapahtuma ei jää viimeiseksi lajissaan mikäli se meistä riippuu. Tästä kerron lisää viestin loppupuolella. Konferenssissa pidetyt esitelmät on tarkoitus julkaista jossakin jälkikäteen. Eri vaihtoehtoja ovat esim. oma konferenssijulkaisu, alan eri lehdet sekä tietysti ParaDocs (jos esityksen laatu on todella tieteellinen). Sunnuntain (20.2.) seminaari sen sijaan meni jokseenkin metsään, koska sen toisen järjestäjän (SuPan) edustaja (Jani Lassila) ei yllättäen päässytkään paikalle. Seminaarissa oli tarkoitus keskustella mm. OPM:ään lähetettävästä Janin laatimasta hakemuksesta paranormologian professuurin perustamisesta Suomeen, mutta tämä ei sitten onnistunutkaan. Tilaisuudessa oli kyllä parhaimmillaan melkein kymmenen ihmistä, mutta toinen seminaaria vaivannut "ongelma" oli maallikoiden suuri osuus, minkä vuoksi puhe lähti rönsyilemään aivan teille tietymättömille. Tässä tarkoitan maallikoilla ihmisiä, jotka eivät olleet edes harrastajatutkijoita, vaan pelkästään tutkimuksesta kiinnostuneita. Lisäksi seminaari oli muutenkin kehnosti suunniteltu: ohjelman pääkohdat (5 kpl) olivat kyllä tiedossa, mutta niitä ei oltu millään tavalla tarkennettu. Jouduin vetämään tilaisuuden hätäisesti kyhätyllä keskustelurungolla. Kaikesta tästä huolimatta joitain ideoita silti nousi esiin. Tutkimustoiminta ja
yhteistyö Suomessa 2000-luvulla Kaikkihan varmaan tietävät, kuinka surkealla tolalla paranormaalin tutkimuksen rahoitus on Suomessa edelleen. Ainoa varteenotettava rahasto on Gyllenbergs stiftelse, joka sekin keskittyy lääketieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Tutkimuksen rahoittamisessa on nähtävissä kolme toisiaan täydentävää vaihtoehtoa: 1) haemme apurahaa oman tieteenalamme säätiöiltä (mikä on todella vaikeaa, ellei ole tarpeeksi painetta tai tosi hyvää aihetta), 2) perustamme maahamme uuden paranormaalin tutkimusta yleensä rahoittavan säätiön, ja 3) haemme tutkimusstipendejä ulkomaisilta säätiöiltä (mikä edellyttänee kansainvälistä tutkimusta). Houkuttelevin noista on mielestäni kakkoskohta eli oma säätiö, mutta onko meillä edellytyksiä tähän, ja miten sen voisi käytännössä toteuttaa? Yhteistyöstä puheen ollen pinnalle on noussut kysymys suhteista muihin maamme tieteellisiin organisaatioihin paranormaalin alueella. Tällaisiahan ovat Skepsis ry., Suomen Transpersoonallisen psykologian seura ry. sekä Tiede ja UFOt -tutkimusryhmä. Skepsishän ei varsinaisesti tee tutkimusta, joten nykyiset epäviralliset suhteet riittänevät toistaiseksi. Transpersoonallisen psykologian seuralta en ole saanut vielä mitään vastausta tiedusteluuni. Sen sijaan Tiede ja UFOt -tutkimusryhmä vaikuttaa lupaavalta yhteistyökumppanilta. Skeptikko-lehden numerossa 3/1999 (s. 33) ryhmästä kerrotaan mm. seuraavaa: ----------- "Tiede ja UFOt -tutkimusryhmä - Science and UFO's research group on kriittinen, ufojen tieteelliseen tutkimiseen pyrkivä eri alojen tutkijaryhmä, jonka tavoitteena on ufotapausten tarkka tutkiminen sekä asiallisen ufoviestinnän kehittäminen ja tukeminen. Ryhmä etsii myös keinoja ja menettelytapoja uusienkin tutkimusmetodien löytämiseksi sekä pyrkii edistämään tiedeyhteisön mahdollista mukaantuloa tuleviin ufo-tutkimusprojekteihin. Tiede ja UFOt aloitti toimintansa spontaanisti vuonna 1995 tutkimus- ja keskusteluryhmänä, joka suhtautuu ufoilmiöihin kriittisesti, tutkii mahdollisia ufotapauksia ja julkaisee alaan liittyviä tieteellispainotteisia kirjoituksia. É Ryhmällä ei ole ennakkoasennetta ufoilmiön alkuperään eivätkä jäsenet tunne olevansa skeptikkoja käsitteen perinteisessä mielessä. Ryhmä tekee kuitenkin selvän eron itsensä ja niin sanottujen ufouskovaisten piirien välillä. Ufot eivät ole uskon asia, vaan tieteellinen ja yhteiskunnallinen haaste. É Ryhmään kuuluu tällä hetkellä 12 jäsentä, joiden erikoisalat ovat muun muassa tähtitiede, fysiikka, kasvitiede, lääketiede, journalistiikka, filosofia ja tekniikka. É Ryhmä suhtautuu asiallisen puolueettomasti suomalaisiin ja ulkomaisiin ufotutkimusjärjestöihin, mutta tukee vain sellaista toimintaa, jonka se katsoo edistävän tieteellisen ufotutkimuksen päämääriä. Tiede ja UFOt -tutkimusryhmän kotipaikka on Oulu, mutta ryhmän jäseniä on koko maan alueella. Ryhmä on rekisteröimätön ja haluaa olla taustavaikuttajista riippumaton. Ryhmä haluaa kuitenkin solmia vuorovaikutteisia symbiooseja tiedeyhteisöihin, yksityisiin tutkijoihin ja ottaa auliisti vastaan konsultaatioapua erityisosaamisen eri alueilta. Tutkimusryhmällä on sähköpostiyhteys (sampo.puoskari@mail.suomi.net)." -------------- Lähetin Tiede ja UFOt -tutkimusryhmän vetäjälle, Matias Päätalolle, seuraavanlaisen alustavan yhteistyöehdotuksen: ----------------- "Meilläkin (ainakin ParaNetillä ja SUPAlla) on tarkoitus keskustella ja suunnitella paranormaalin tutkimusyhteistyötä 20.2. paratutkimusseminaarissa (ks. lähettämäni ohjelma) täällä Tampereella. Samassa yhteydessä voin esitellä Tiede ja ufot -ryhmää Skeptikon tekstin pohjalta ja ottaa esiin mahdollisen yhteistyön teidän kanssanne. Mekin olemme tältä osin samanlaisessa tilanteessa kuin tekin: etsimme yhteistyökumppaneita Suomesta ja ulkomailta. Potentiaalisia tahoja löytyy kyllä ulkomailta runsaastikin, mutta kotimaasta hyvin vähän. Paranormaalin tieteellistä tutkimusta harjoittavia organisaatioita ei ole tällä hetkellä maassamme tietääkseni muita kuin ParaNet. Ainoa virallinen yhteistyökumppanimme on SUPA; epäviralliset suhteet meillä on Henkiseen Tieteeseen ja Elämään, Skepsikseen, SUTiin ja UFO-Finlandiin. Tiede ja ufot -ryhmän kanssa ParaNet voisi ainakin omasta puolestani solmia ihan virallisenkin kumppanuuden. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa meidän näkökulmastamme esim. seuraavia asioita: Tiede ja ufot -ryhmän tai sen yhteyshenkilön (vaaditaan akateeminen koulutus) jäsenyys (ja samalla pääsy postituslistallemme) ParaNetissä tai pelkästään postituslistamme tilaaminen, ryhmänne esittely verkostomme Internet-sivuilla, yhteistyö seminaarien ja konferenssien järjestämisessä, sekä julkaisuyhteistyö. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Äärimmäinen vaihtoehto on se, että sulautamme Tiede ja ufot -ryhmän osaksi ParaNettiä (koska organisaatiomme kattaa koko paranormaalin kentän ja on jäsenmäärältään suurempi), jossa ryhmänne voisi edelleen toimia suhteellisen itsenäisesti kuten tähänkin asti. Mutta tämä on täysin teidän asianne - jos ajatus ei miellytä, voimme tyytyä toistaiseksi ehdottamaani kumppanuuteen. Joka tapauksessa Tiede ja ufot -ryhmällä ja ParaNetillä on paljon yhteistä. Keskeisimpänä yhdistävänä tekijänä on todennäköisesti juuri pyrkimys tehdä tieteellistä tutkimusta (joka on meillä jo toteutunut) ja saada muukin tiedemaailma kiinnostumaan asiasta (joka on meillä työn alla). Niin että keskinäinen yhteistyömme saattaa osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi." --------------------- Paranormologian laitoksen perustaminen Suomeen oli seminaarissa jälleen puheenaiheena. Jani Lassilahan on ymmärtääkseni ajamassa alan professuurin perustamista Opetusministeriön kautta, mikä voisi olla ensimmäinen askel kohti yliopistollisen laitoksen perustamista. Suurin kiistakysymys tässä tulee varmaankin olemaan se, mihin yliopistoon ja mille laitokselle professuuri tulisi perustaa. Professuurin tulisi kattaa paranormologia mahdollisimman laaja-alaisesti, joten mikään teknillinen korkeakoulu tai muuten kapea-alainen laitos ei tule kysymykseen. Mitä professuurista sitten seuraisi? Jos oman laitoksen perustaminen pian tämän jälkeen (esim. vuoden sisällä) ei näytä todennäköiseltä, eräs vaihtoehto voisi olla monitieteinen virtuaalilaitos: professori olisi tämän "näkymättömän" laitoksen johtaja ja koordinaattori, ja muut tutkijat voisivat työskennellä eri puolilla maata, kukin omalla (fyysisellä) laitoksellaan. Onko tällainen malli teistä mahdollinen? Jos taas oman laitoksen pikainen perustaminen näyttäisi mahdolliselta, sen voisi joko liittää jonkin yliopiston alaisuuteen omaksi yksikökseen tai luoda täysin itsenäiseksi tutkimuskeskukseksi. Miten muuten on - voiko kokonaan erillisen laitoksen johtoon nimittää professoria? Mutta jos käy niin, että edes professuuria ei ole mahdollista saada (esim. ensi vuonna), joutunemme joka tapauksessa perustamaan oman (ehkä väliaikaisen) virtuaalitutkimuslaitoksen, jotta yhteistyö ja rahoitus järjestyisi paremmin kuin tähän saakka. Voimme hakea professuuria joka vuosi kunnes se myönnetään, ja kehittää tutkimuskeskusta sen mukaisesti. Tapahtuipa niin tai näin, meidän kannaltamme voisi olla edullisinta, jos tutkimuslaitos tai -keskus olisi valtion alaisuudessa. Näin taloudellinen tuki olisi vankemmalla pohjalla verrattuna siihen, että joutuisimme toimimaan esim. lahjoitusten varassa. Sitten kun meillä on oma laitos, koulutuskin on paljon helpompi järjestää kun on tilat tätä varten. Nykyisessä verkostomuodossa ParaNet voisi tarjota koulutusta lähinnä Kriittisessä korkeakoulussa (sijaitsee pääkaupunkiseudulla) tai avoimissa yliopistoissa. Miksei tietysti kyseeseen voisi tulla valinnaiset kurssit yliopistojen varsinaisissa opetusohjelmissakin. Yhteyksien solmiminen ulkomaisiin tutkimusorganisaatioihin ja tutkijoihin helpottuu huomattavasti jahka saamme tutkimuskartoituksessani mukana olevien tahojen yhteystiedot ParaNetin Internet-sivuille. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on mielestäni kaikin tavoin järkevää, jo rahoitustakin ajatellen. Laitan tiedot suurimmasta osasta tutkimusjärjestöistä ynnä muista tahoista postituslistalle viikon tai parin sisällä. Konferenssi ja seminaari
tulevaisuudessa Lauantain parakonferenssin osanottajat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä tapahtumaan, ja tästä rohkaistuneina aiommekin järjestää konferenssin joka vuosi. Konferenssin tarkoituksena on toisaalta tiedottaa tutkimuksesta muille tutkijoille ja suurelle yleisölle, toisaalta tukea paranormaalin tutkimusta saatavan palautteen kautta. Seminaarissa esitettiin ainakin kaksi tärkeää kehittämisehdotusta konferenssiin liittyen. Ensinnäkin luennoista haluttiin enemmän materiaalia etukäteen kuin pelkkä esittely ohjelmapaperissa. Ehkä yhden sivun jaettava tiivistelmä (luennoijan yhteystietoineen) olisi paikallaan kustakin esitelmästä? Toiseksi kongressia toivottiin kaksipäiväiseksi, koska yhden päivän aikana esitelmiä ei ehditty käsitellä kunnolla. Tämä on täysin mahdollista, joskin tällöin tulee kustannuksia tietenkin lisää. Näitä voi kuitenkin vähentää pitämällä konferenssin viikolla (esim. pe-la tai to-pe), koska viikonloppuna pitää maksaa erikseen vahtimestarin ja kahviomyyjän palkkoja. Toisaalta esitelmöijien mahdolliset matkakulut nousevat vastaavasti. Keinoja tulojen kasvattamiseksi ovat ainakin pääsylippujen ja näytteilleasettajien pöytävuokran hinnan nostaminen, aktiivisempi sponsorien etsiminen sekä rahoituksen hakeminen eri säätiöiltä. Olen vakaasti sitä mieltä, että seuraavan konferenssin suunnittelu on aloitettava jo nyt. Ensimmäisellä kerralla suunnittelu aloitettiin muistaakseni noin puoli vuotta ennen itse tapahtumaa, eikä tuo aika ole kyllä välttämättä riittävä. Ohjelmaa ja käytännön järjestelyjä on mietittävä tarkemmin (kaikki vaihtoehdot huomioon ottaen), ja esitelmöitsijöille on annettava tarpeeksi aikaa valmistautua, jotta konferenssin antia voisi kutsua tieteelliseksi. Jos pidämme seuraavan tilaisuuden kaksipäiväisenä, aikaa valmisteluun tarvitaan sitäkin enemmän. Ehdotan muodostettavaksi järjestelyryhmän suunnittelemaan ja valmistelemaan seuraavaa konferenssia. Järjestelyryhmä voi toimia verkon kautta, mutta tapaamisetkin ovat tarpeen yhteisen keskustelun ja päätöksenteon mahdollistamiseksi. Jokaiselle tulisi antaa oma selkeä vastuualueensa konferenssin järjestelyissä, jotta tiimityöskentely toimisi saumattomasti. Tähän ryhmään voisi kuulua jäseninä esim. korkeintaan kolme ihmistä kustakin järjestäjänä toimivasta organisaatiosta. Mukana ovat ilmeisesti ainakin ParaNet ja SuPa, ja voisimme tiedustella asiaa myös kaikilta muilta tiedossa olevilta aktiivisilta tutkimusjärjestöiltä. Ketkä ParaNetin jäsenet haluavat kantaa kortensa kekoon tulemalla mukaan konferenssin järjestelyryhmään? Nyt kun meillä on vuosi aikaa suunnitella konferenssia, voisimme tähdätä esitelmien laadun nostamiseen edelleen. Tässä voisimme käyttää tieteestä tuttua menettelyä, joka on englanninkieliseltä nimeltään "call for papers" eli suomeksi ehkä "kutsu esitelmöimään". Ideana olisi se, että laitamme mm. nettiin ilmoituksen, että etsimme paranormaalin tutkimukseen liittyviä esitelmiä ensi vuoden konferenssiin. Esitelmän tulisi käsitellä "valmista" tutkimusta, ei kuvata käynnissä olevaa keskeneräistä tutkimusta. Luennoitsijakandidaattien tulisi toimittaa konferenssin järjestelyryhmälle alustava tiivistelmä (n. 500 sanaa) esityksestään viimeistään puoli vuotta ennen konferenssia. Järjestelyryhmä lukee nämä tiivistelmät, mahdollisesti esittää niihin korjausehdotuksia ja kertoo kirjoittajille, onko heidän esitelmänsä hyväksytty jatkoon vai ei. Esitelmän kokoversio (korkeintaan 5 000 sanaa) tulisi toimittaa järjestelyryhmälle viimeistään kuukautta ennen konferenssia. Se hyväksytään, ellei siinä ole pahoja virheitä. Jos käy niin, että emme saa tarpeeksi esitelmiä kahdelle päivälle, voimme joko pitää yksipäiväisen konferenssin tai kutsua tuntemiamme tutkijoita luennoimaan. Konferenssin jälkeen kirjoittajat saisivat vielä tilaisuuden parannella tekstejään saamansa palautteen pohjalta, ja sitten ne lopulta julkaistaisiin jossakin. Miltä kuulostaa? Tiedän että tämä menettely ei ole täysin tieteellisten konferenssien yleisen protokollan mukainen, mutta esittämäni kevytversio riittänee tässä vaiheessa. Koska suurta akateemisten tutkijoiden tunkua ei ole odotettavissa, ei moninkertainen vertaisarviointiprosessi vaikuta tarpeelliselta. Kun tutkimustoiminta kasvaa, voi valintaprosessin kriteerejäkin sitten kiristää. Seminaarissa heitettiin ilmaan ajatus oman logon kehittämisestä parakonferenssille, niin että kertokaapa ideoistanne. Tavoitteena on pitää konferenssi kansainvälisenä kutsumalla paikalle ainakin yksi ulkomainen akateemisen tason tutkija. Vuoden 2001 konferenssin teemana on "Paranormaali ja tietoisuus". Ajankohtana on maaliskuun ensimmäinen viikko. Paikkaa emme ole vielä päättäneet, sillä tämä riippuu siitä, kuka haluaa isännöidä/emännöidä konferenssia ja toimia puheenjohtajana. Onko vapaaehtoisia? Ensi vuoden konferenssista tiedottaminen pitäisi hoitaa mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Esimerkiksi ParaNetin Internet-sivuille ei saatu konferenssiohjelmaa ajoissa. Tällä kerralla aiomme tiedottaa tapahtumasta aktiivisemmin, sitä mukaa kun tiedotettavaa ilmenee. Tiedotuskanavia ovat ainakin postituslistat (kuten tämä ParaNetin lista), uutisryhmät, akateemiset julkaisut, alan lehdet sekä järjestäjien WWW-sivut. Ensimmäinen toimenpide konferenssin suhteen on koota järjestelyryhmä mahdollisimman pian. Ketkä ovat mukana? Ehdotan että kun ryhmä on saatu koottua, kokoonnumme kuukauden sisällä yhteiseen suunnittelupalaveriin jossakin. Toinen yhtä tärkeä juttu on konferenssin isännän/emännän/puheenjohtajan ja samalla tapahtumapaikan valinta. Kuka haluaa tämän kunniatehtävän? Mitä tulee tutkimusseminaariin, on esitetty, että se järjestettäisiin eri ajankohtana kuin konferenssi, koska senkin pitämisessa on oma työnsä. Jos konferenssi on keväisin, minun mielestäni seminaari voisi vastaavasti olla syksyisin. Kuten konferenssi, myös tutkimusseminaari olisi luonteeltaan akateeminen. Sen tarkoituksena olisi käsitellä lähinnä meneillään olevia tutkimuksia, konferenssiin suunnattuja tiivistelmiä sekä tutkimustoiminnan käytännön asioita. Minulle voitte jo nyt ilmoittautua ja kertoa aiheen, josta haluaisitte puhua tai puhuttavan. Ehdotan kolmannen paratutkimusseminaarin päivämääräksi 16.9.2000. Kuka olisi valmis toimimaan tämän tilaisuuden isäntänä/emäntänä? Olisi mukava kokoontua joskus muuallakin kuin vain Tampereella! Jarkko Kari
© 2000 Jarkko Kari
|
||
 |
|
|