|
Projekti Hermes Kun ei mikropsykokinesiailmiön ympärille kerran ole vielä syntynyt tutkimusta, ehdotan vuorostani jotain täysin muuta - nimittäin Projekti Hermesiä. Projektin alustava koodinimi on siis "Hermes", joka on kreikkalaisessa mytologiassa jumalten sanansaattaja. Nyt varmaan arvaattekin, mistä on kysymys. Kyllä vain, nimi viittaa kanavointitutkimukseen, josta jo aiemmin on ollut puhetta. Ajatus on pikku hiljaa kypsynyt ja kasvanut siihen vaiheeseen, että sen pohjalta voi alkaa suunnittelemaan tieteellistä tutkimusta. Eikä ihan mitä tahansa tutkimusta. Hyvät naiset ja herrat: toteutuessaan Projekti Hermes on vaatimattomasti ilmaistuna merkittävin paranormaalia käsittelevä tutkimus suomalaisen tieteen historiassa. Jopa maailman mittakaavassa tutkimus tulee olemaan ainutlaatuinen. Tutkijoita etsitään nyt mukaan tähän poikkitieteelliseen projektiin, joten malttakaahan lukea loppuun saakka tämä alustava tutkimussuunnitelma. Tutkimuksen aiheena on siis tieto, joka väitetään saadun henkisistä/yliaistillisista tiedonlähteistä (esim. Korkeammalta Minältä, avaruusihmiseltä, henkiolennolta tai informaatiokentästä/Akashasta). Kyseessä on siis rajatiedon keskeinen osa-alue. Tutkimuksella on kaksi päätarkoitusta: 1) arvioida tietojen luotettavuus ja käyttökelpoisuus sekä 2) luotettavien tietojen avulla antaa tieteen kehitykselle "kvanttihyppy". Toisin sanoen parhaassa tapauksessa tutkimuksen avulla sekä saataisiin todisteita henkisen todellisuuden olemassaolosta että voitaisiin kehittää tiedettä. Tutkimuksella on seitsemän pääongelmaa: 1) Mihin sellaisiin tieteen vielä ratkaisemattomiin kysymyksiin halutaan vastauksia, joista olisi mahdollisimman paljon hyötyä koko maailmalle? 2) Mitä henkisen tiedon välittäjät vastaavat edellä mainittuihin kysymyksiin? 3) Miten käyttökelpoisiksi saadut vastaukset arvioidaan? 4) Miten saatua tietoa käytetään tieteessä? 5) Millaisia tuloksia tiedon soveltamisesta saadaan? 6) Mitä uusia kysymyksiä tiedon tai sen käyttämisen pohjalta nousee? Mitä näihin vastataan, ja miten tämä uusi tieto vaikuttaa tiedon soveltamiseen? 7) Mitä kysymyksiä jää jäljelle saatujen lopputulosten jälkeen? Kuten voitte jo tutkimusongelmien pohjalta aavistaa, tutkimusasetelma on jokseenkin mutkikas. Pääpiirteissään tutkimus etenee seuraavasti vaihe vaiheelta. Ensimmäisessä vaiheessa pitää kysyä tiedeyhteisöltä (ja ehkä "tavallisiltakin" ihmisiltä?), mitä vaikeita tai ylitsepääsemättömiä ongelmia eli aukkoja tietämyksessä tieteellä on. Näin päästään suoraan asian ytimeen eli saadaan selville tieteen kehittämistarpeet. Samalla saadaan käsitys siitä, missä tieteen eturintama kulkee. Nämä vastauksina saadut kysymykset kerätään, analysoidaan ja järjestetään tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mitkä aiheet ovat kuinkakin paljon aineistossa esillä ja/tai miten tärkeänä tutkijat niitä pitävät. Toisessa vaiheessa tietty lukumäärä tärkeimmiksi (esim. TOP 10) koettuja kysymyksiä annetaan henkisen tiedon välittäjille vastattaviksi. Heiltä saadut vastaukset kootaan yhteen, analysoidaan ja syntetisoidaan. Kolmannessa vaiheessa analyysin lopputuloksena saatu synteesi välitetään eteenpäin tiedeyhteisölle, joka tutustuu tietoihin, arvioi niiden käyttökelpoisuuden sekä esittää niistä mahdollisesti heränneitä kysymyksiä. Nämä arviot ja kysymykset kerätään ja analysoidaan. Neljännessä vaiheessa tiedeyhteisö testaa ja soveltaa tietoja. Tutkijat keräävät aineistoa siitä, miten tiedeyhteisö käyttää tietoa ja millaisia kysymyksiä tämän pohjalta nousee. Tämä aineisto myöskin analysoidaan. Viidennessä vaiheessa tiedeyhteisö arvioi tiedon käyttämisensä lopputulokset ja jälleen esittää näistä mahdollisesti herääviä kysymyksiä. Tutkijat kokoavat nämä tulokset ja kysymykset ja taaskin analysoivat ne. Vaiheet 2-5 voidaan myös porrastaa siten, että kysymyksiä annetaan henkisen tiedon välittäjille vastattavaksi vuoden ajan, esim. yksi tai kaksi kysymystä kuukaudessa. Näin työmäärää saadaan jaettua tasaisemmin pidemmälle ajalle. Huomannette, että peräti kolmessa vaiheessa (vaiheet 3-5) tutkitaan tiedeyhteisön ja yliaistillisen tiedon välistä suhdetta. Tämä siksi, että on tärkeää saada tiedosta palautetta tutkijoilta tutkimusprosessien eri vaiheissa. Näin saadaan jo matkan varrella käsitys tiedon käyttökelpoisuudesta ja mahdollisista puutteista. Tämän palautemekanismin avulla henkisen tiedon välittäjät voivat kesken tutkimusta täydentää vaillinaisia tai epätäsmällisiä tietoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tutkimus on luonteeltaan pikemminkin kehämäinen kuin lineaarinen, koska se perustuu tiedeyhteisön ja henkisen tiedon välittäjien vuorovaikutukseen: tiedeyhteisö kysyy ja välittäjät vastaavat vuorollaan. Asetelma nähdäkseni mahdollistaa sellaisen tieteellisen tietämyksen ja rajatiedon vuoropuhelun, joka voi molemmilla alueilla johtaa todelliseen kehitykseen sekä parhaassa tapauksessa maailmassa ilmenevien suurten ongelmien ratkeamiseen. Tutkimuksen aikataulu on hieman kinkkinen juttu. Projekti Hermeksen on tarkoitus alkaa vuoden 2000 alussa. Projektin vaiheet 1-3 kestävät kukin puoli vuotta, yhteensä siis arviolta noin puolitoista vuotta. Vaiheet 4 ja 5 osittain limittyvät, koska henkisen tiedon soveltaminen (vaiheessa 4) voi tapauksesta riippuen kestää yhdestä kuukaudesta useisiin vuosiin. Näihin vaiheisiin liittyvä analyysi tehdään sitä mukaa kun tietoa käytetään tiedeyhteisössä. Samalla tiedeyhteisön palaute välitetään henkisen tiedon välittäjille, minkä jälkeen alkaa uusi kierros prosessissa. Kun saturaatiopiste saavutetaan - eli kun tiedeyhteisö ei enää esitä uusia kysymyksiä - kysymysten ja vastausten dialogi katkaistaan, ja analyysissä keskitytään tiedon käyttöön ja tämän prosessin lopputuloksiin. Tutkimuksen aikana ja sen jälkeen siitä luonnollisesti tiedotetaan tieteellisin raportein ja artikkelein. Huomattavaa on, että jos henkinen tieto osoittautuu käyttökelpoiseksi, myös tiedeyhteisö julkaissee tutkimukseen liittyviä julkaisujaan. Tällöin on odotettavissa melko massiivista julkaisutoimintaa ja tästä seuraavaa julkisuutta projektin ympärillä. Koko tutkimusprojekti kestänee noin neljä vuotta, jos sen haluaa kunnolla tehdä. Jos vaiheet 2-5 porrastetaan, projektin kesto on arviolta viisi vuotta. Tutkimusongelmien tarkentaminen ja tutkimuksen käytännön toteutus on vielä auki, joten ideoita otetaan kernaasti vastaan. Projekti on luonteeltaan avoin. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että siihen voi kesken matkan (lähinnä siirryttäessä vaiheesta seuraavaan) liittyä uusia tutkijoita, tai vanhoja voi erota siitä; tutkijan on ehkä jopa mahdollista pitää välillä "sapattivapaata". Työn jatkuvuus on toki turvattava. Voin itse toimia projektin vetäjänä, ellei joku tohtoreista halua. Vetäjän vastuulla on koko projektin suunnittelu ja toteutus. Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että tutkimus kokonaisuutena etenee oikeaan suuntaan aikataulussa. Hänen velvollisuutenaan on myös hakea projektille rahoitusta sekä tiedottaa tutkimuksesta. Vaikka projektin vetäjä tekeekin kaiken tämän yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa, hänen tehtävänsä on hyvin vaativa ja vastuullinen. Projekti voi olla avoin myös toisessa mielessä. Jos nimittäin henkinen tieto osoittautuu tieteellisesti kestäväksi, projektia kannattaa ilman muuta jatkaa varsinaisen tutkimuksen jälkeenkin esim. jonkinlaisena "tiedonvälityspalveluna". Tällöin koottua ja luotettavaksi havaittua henkistä tietoa voidaan julkaista laajempinakin kokonaisuuksina, joista voi olla hyötyä aivan kaikille. Oma tutkijaroolini projekti Hermeksessä syntyy oman taustani - informaatiotutkimuksen - pohjalta. Itseäni kiinnostavat eniten tiedeyhteisön kysymykset ja henkisen tiedon välittäjien vastaukset sekä näiden muodostama vuorovaikutusprosessi, sekä tietysti itse henkisen tiedon välittäjät ja lähteet. Omalta kannaltani kyseessä olisi eräänlainen tiedonhankintatutkimus, jonka koko tutkimusasetelma on täysin aikaisemmista poikkeava. Projekti Hermeksessä olisi töitä oikeastaan koko ParaNetille. Kyseessähän on monitieteinen tutkimus, ja mitä useampi ala on edustettuna, sen parempi. Kukin tutkija voi omasta näkökulmastaan keskittyä niihin tutkimusongelmiin, jotka häntä kiinnostavat. Tutkimus voi esim. kohdistua esitettyihin kysymyksiin, henkiseen tietoon, tämän tiedon välittäjiin tai lähteisiin, taikka tiedeyhteisöön. Tai tutkimus voi tarkastella useampaa näistä tietyn tieteenalan näkökulmasta. Myös projektissa mukana olevat tutkijat voisivat esittää henkisen tiedon välittäjille sellaisia kysymyksiä, joihin saatavia vastauksia he itse haluaisivat tutkia ja testata. Uusien pääongelmien (noiden seitsemän lisäksi) lisääminenkin on aivan mahdollista, jos itse kehittämäni eivät riitä. Tutkijat voivat myös toimia tiedeyhteisön puolella arvioiden, testaten ja soveltaen henkistä tietoa. Erityisen hedelmällistä tämä on silloin, kun saa tutkia omaan kysymykseen saatuja vastauksia. Projektin sisällä voi tehdä eri laajuisia tieteellisiä tutkimuksia, aina seminaaritöistä väitöskirjoihin saakka. Tarttukaa nyt tilaisuuteen, sillä tällaista mahdollisuutta todentaa paranormaalin olemassaolo ja samalla kehittää tiedettä ei usein tule! Tarkempi tutkimussuunnitelma tehdään yhteistyönä sen mukaan, ketkä lähtevät tutkimusprojektiin mukaan ja millaisilla tutkimusaiheilla. Kun toteuttamiskelpoinen tutkimussuunnitelma on kasassa, lähdemme yhdessä hakemaan rahoitusta kaikilta mahdollisilta tahoilta Suomessa, aina Suomen Akatemiaa myöten. Kansainvälistä rahoitusta emme voine hakea, ellei meillä ole tutkimuskumppaneita ulkomailla. Ehkä tämäkin tulee joskus ajankohtaiseksi. Lopuksi esitän teille taas muutamia kysymyksiä vastattaviksi:
Projekti Hermekseen mukaan haluavat voivat ilmoittautua minulle melkein koska tahansa, mutta tietysti mieluiten tämän vuoden puolella, ennen tutkimuksen varsinaista alkamista. Kiitos avusta ja osanotosta jo etukäteen! Jarkko Kari
© 1999 Jarkko Kari
|
||
 |
|
|