|
Kokousraportti 16.1.1999 PATUn toinen kokous pidettiin 16.1., josta kerron tässä muillekin kuin paikalla olleille. Yllättäen paikalle vaivaantui PATUn 73 jäsenestä vain kuusi ihmistä, ja näistäkin yksi liittyi PATUun vasta tapaamisen aikana. Vertailukohteeksi sopii ensimmäinen kokoontumisemme, jossa mukana oli 12 jäsenestä sentään peräti seitsemän. Näyttää siltä, että kiinnostus yhteisiä kokoontumisia kohtaan ei ole kovinkaan suurta. No, ei hätiä mitiä: reilut viisi tuntia kestäneessä kokoontumisessamme keskustelu oli sitäkin vilkkaampaa ja antoisampaa. Tässä viestissä kerron, mistä asioista puhuimme. Seuraavassa viestissä järjestän suuren äänestyksen päätettävinä olevista asioista. Tilastotietoja PATUn
jäsenistä + jäsenyys & asiantuntijuus Olen tehnyt pienen jäsentilaston lähettämienne viestien ja kyselyvastausten pohjalta. Laitan sen jakoon erillisessä viestissä myöhemmin. Ensimmäinen varsinainen asia oli kysymys jäsenyydestä: mihin raja vedetään? Alkuperäinen sääntöhän oli se, että vain akateemisen loppututkinnot omaavat tai saavat pääsevät verkostoomme mukaan. Olen kuitenkin päästänyt mukaan myös muutaman sellaisen, jolla ei ole akateemisesta tutkinnosta tietoakaan. Tällaiset henkilöt ovat joko tärkeitä maallikkotutkijoita tai ovat työssä jossakin korkeakoulussa. Kokouksessa ehdotettiin ratkaisuksi, että kaikki muut olisivat PATUn varsinaisia jäseniä paitsi ne, joilta akateeminen koulutus puuttuu. He saavat tyytyä olemaan mukana postituslistalla. Sinnekin pääsevät tästä lähtien vain ne "maallikot", jotka todella tekevät tutkimusta. Tätä mahdollisuutta ei tietenkään mainosteta PATUn ilmoituksessa. Jos joku akateemisesti koulutettu haluaa olla vain postituslistalla (siis ei jäsenenä PATUssa), sekin onnistuu. Jäsenyyteen liittyy asiantuntijuuden ongelma. Tähän saakka PATUn asiantuntijaksi on päässyt kuka tahansa akateemisesti koulutettu. Aloin kuitenkin epäillä tämän järjestelmän mielekkyyttä, koska ihmiset pääsevät liian löysin kriteerein asiantuntijaksi. Asiantuntijanhan pitäisi olla ihminen, joka tuntee asian, joka tässä tapauksessa on paranormaali ja henkisyys. Niinpä päätimme kiristää laatukriteerejämme: PATUn asiantuntijaksi pääsevät vain sellaiset henkilöt, joilla on vähintään maisterin/diplomi-insinöörin tutkinto ja jotka ovat itse tehneet tai tekemässä paranormaaliin tai henkisyyteen liittyvää tieteellistä tutkimusta. Edellytyksenä on lisäksi jäsenkyselyyn vastaaminen. Asiantuntijarekisterimme internetissä kutistuu tämän päätöksen johdosta, mutta parempi niin. Tällä ainakin taataan se, että ihmiset osaavat ottaa yhteyttä todellisiin asiantuntijoihin. Asiantuntijat muodostavat PATUn ytimen niin sanoakseni. Heiltä jos keltä kannattaa kysyä neuvoa omaa tutkimusta tai muuta projektia varten. He voivat myös antaa lausuntoja/suosituksia apurahahakijoiden hakemuksia varten sekä antaa lausuntoja rahoittajille kun nämä tekevät rahoituspäätöksiä. He voivat myös arvioida artikkelikäsikirjoituksia yms. julkaisemista varten. Asiantuntijoillamme on oikeus esiintyä tiedotusvälineissä paranormaalin tai henkisyyden tieteellisenä asiantuntijana. Asiantuntijoihin voivat ottaa yhteyttä niin PATUn jäsenet kuin ulkopuolisetkin. PATUn identiteetti PATUn identiteetti lienee melko selvä. Katsoin kuitenkin aiheelliseksi tarkentaa muutamia asioita, ettei meitä sekoitettaisi Skepsikseen. Päädyimme keskustelussa siihen tulokseen, että merkittävin PATUa ja Skepsistä erottava tekijä on tutkimuksen tekeminen: PATUssa tehdään paranormaalin ja henkisyyden tieteellistä tutkimusta, kun taas Skepsiksessä ei. Toinen tekijä on suhtautuminen paranormaaliin: PATU pitää paranormaalia ja henkisyyttä tieteellisen tutkimuksen arvoisina ilmiöinä, mutta Skepsis ei. Eräs keskusteluun osallistuja otti esille PATUn nimen. Lyhenne "PATU" on kuulemma aika ruma, kun ajattelee mitä se merkitsee esim. lauseessa "mitäs patu?". Samaisen henkilön mielestä verkostollemme pitäisi keksiä kokonaan uusi nimi, joka heijastaisi paremmin PATUn identiteettiä (paranormaali/henkisyys, tieteellisyys, tutkimus, avoimuus, yhteistyö jne.). Järjestän äänestyksen tästä. PATUn julkisuus ja julkinen
kuva Tapaamiseen osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että PATUn ei ole edelleenkään aika astua "julkisuuden valokeilaan". Verkostollamme pitää olla ensin sisältöä tarjottavana muulle maailmalle, mikä tarkoittaa tutkimuksen tekemistä. Jonkin verran julkisuutta tosin tuovat verkostomme internet-sivut, mutta tämä on vasta alkua. Kukin jäsen voi toimia niin julkisesti tai salaisesti kuin haluaa. Puhuimme myös siitä, kuka voi edustaa PATUa esim. tiedotusvälineissä. Päätimme, että PATUa voi tässä vaiheessa edustaa vain verkoston yhteyshenkilö, joka on tällä hetkellä allekirjoittanut. Tutkimuksen tekeminen PATUssa Tällä hetkellä PATUn jäsenistä 11 tekee paranormaalin tai henkisyyden tieteellistä tutkimusta. Kukin heistä tekee tutkimustaan ilmeisesti yksin. Kun alamme tuntemaan toisiamme paremmin, ovat yhteisprojektitkin todennäköisempiä. Toinen tällaisten projektien syntymiseen vaikuttava tekijä on ajankohtaiset tutkimusaiheet (näistä enemmän seuraavassa luvussa). Pitäkäämme siis silmämme auki, jotta huomaamme tutkimustarpeet, ja ottakaamme silloin tilaisuudesta vaarin, jotta saamme jotain aikaiseksikin. Tutkimusprojekteja kannattaa muodostaa monestakin syystä. Ensinnäkin useampi tutkija saa yhdessä paljon enemmän aikaan kuin yksittäinen tutkija samassa ajassa. Toiseksi projekteille on helpompi löytää rahoitusta. Ajattelin perustaa PATUlle oman tutkimusohjelman, joka yhdistäisi eri tutkimukset ja tutkijat saman "katon" alle. Tutkimusohjelma voisi olla PATUn nimeä mukaillen Paranormaalin ja Henkisyyden Tutkimusohjelma. Tutkimusohjelma olisi PATUn yleinen toimintasuunnitelma, joka koostuisi yleisestä ja erityisestä. Siinä ensin määriteltäisiin, mitä me tutkimme, miten tutkimme ja miksi tutkimme. Sitten olisi luettelo ainakin meneillään olevista tutkimuksistamme. Tutkimusohjelmasta olisi ainakin se hyöty, että rahoituksen saaminen voisi helpottua kun on taustalla suurempi kokonaisuus. Lisäksi ohjelman puitteissa tutkijoiden välinen kanssakäyminen olisi tiiviimpää. Ongelmana on vain se, että ohjelma tarvitsisi vetäjän, jolla on tohtorin tutkinto. Vetäjän ei välttämättä tarvitse itse tehdä tutkimusta, mutta hän on ohjelman yhteyshenkilö ja johtohahmo, joka seuraa ja valvoo ohjelman kehittämistä ja toteuttamista. Ennen joulua pyysin teitä ottamaan minuun yhteyttä, jos olette kiinnostuneet tutkimusryhmän perustamisesta. En ole saanut tähän mennessä yhtäkään yhteydenottoa. Ehkä asuminen eri paikkakunnilla on hankaluutena? Ryhmä voisi hyvin toimia pääosin sähköpostinkin varassa. Ryhmän ideana on lähinnä konkreettisten, käynnissä olevien tai alkavien tutkimusten kehittäminen keskustelun kautta. Ehkä on sitten yksinkertaisempaa vain pyytää kommentteja täällä listalla, jossa kaikki voivat antaa palautetta. Siis tutkivat tai tutkimaan aikovat ihmiset: jos haluatte yhteistyötä muiden kanssa tai ratkaisuehdotuksia johonkin tutkimukseenne liittyvään ongelmaan, ilmoittakaa ihmeessä asiasta postituslistalla tai kysykää suoraan ihmisiltä, joiden arvelette voivan auttaa. Varsinkin asiantuntijoitamme (ks. internet-sivuiltamme) kannattaa käyttää hyväksi kun heitä kerran on olemassa. Ajankohtaisia tutkimusaiheita Keskustelussa tuli esille, että olisi tutkittava sellaisia asioita, jotka ovat ajankohtaisia ja joiden tutkimuksesta on todellista hyötyä ihmisille. Tällaisiksi ajankohtaisiksi aiheiksi katsottiin varsinkin tietoisuus ja tietoisuuden evoluutio (jota on tutkinut ainakin Torsti Kivistö) sekä vuosituhannen vaihtumiseen liittyvät ennustukset (Toni Lundelfelt on kuulemma tutkinut näitä uskonnon näkökulmasta). Muita tutkimisen arvoisia ilmiöitä ovat mikropsykokinesia (Martti Waldenin projekti), kirlian-ilmiö (jota tutkii mm. Sergei Kolmakow) ja viljakuviot (joiden paras asiantuntija Suomessa on Martin Keitel). Oikeastaan useimmat paranormaalit ja henkiset ilmiöt ovat tieteellisen tutkimuksen arvoisia, mutta tässä nyt on joitain ajankohtaisimmasta päästä. Mainoskatko: minulla itselläni on suunnitelmissa saada väitöskirjani valmiiksi vuoden sisällä, ja sen jälkeen aion todennäköisesti ryhtyä tutkimaan Suomea tai koko maailmaa koskevia tulevaisuuden ennustuksia. Kerään materiaalia tuota projektia varten pikku hiljaa jo nyt. Joten jos vuoden kuluttua ei ole liian myöhäistä aloittaa varsinaista tutkimusta, otan mielelläni mukaan muitakin tutkijoita. Olisi hyvä saada aikaan oikein tutkimusprojekti aiheen ympärille, jotta pystymme käsittelemään isompaa aineistoa. Vaihtoehtoisesti voin tulla mukaan jonkun muun vetämään vastaavaan projektiin. Tutkimuksen rahoittaminen Rahoituksen saaminen paranormaalin ja henkisyyden tutkimukselle on tällä hetkellä suurin ongelmamme. Tällaista tutkimusta rahoittaa Suomessa tietääkseni vain kolme tahoa: Gyllenbergien säätiö (jota en ole vielä löytänyt), Tiederahasto (joka maksaa edelleen kirlian-konferenssien tappioita) ja Rajatiedon Yhteistyö ry (joka myöntää tutkimukseen vaivaiset 10 000 mk vuodessa). Ei siis hyvältä näytä. Suomessa on onneksi kuitenkin kaikenkaikkiaan tuhatkunta säätiötä, jotka myöntävät tutkimusapurahaa. Näistä kukin on yleensä keskittynyt tietyille tieteenaloille. Jotkut säätiöt, kuten Suomen Kulttuurirahasto ja korkeakoulujen omat säätiöt, jakavat apurahaa monenlaista tutkimusta varten. Myös EU:lta on mahdollista saada tutkimusapurahaa. Rahoituslähteistä löytyy lisää tietoa www-sivuiltamme. Kyllä sitä rahaa liikkuu - sitä pitää vain ahkerasti hakea koko ajan ja mahdollisimman monesta paikasta. Apurahaa saa helpommin silloin, kun tutkijalla on aikaisempia meriittejä, kun tutkimus on tärkeä ja suunnitelma hyvä, kun tutkimus tehdään useamman tutkijan projektina, ja kun on tutkimusohjelma taustatukena. Huomatkaa, että rahoitusta voi hakea myös muuta toimintaa kuin pelkkää tutkimuksen tekemistä varten. Apurahaa kannattaa hakea esim. julkaisujen kustantamiseksi, seminaarien pitämiseksi tai konferenssimatkaa varten. Itselläni oli myös mielessä eräänä rahoitusvaihtoehtona lahjoitukset: PATU voisi ottaa lahjoituksina vastaan rahaa, kirjallisuutta tai melkein mitä vain tutkimukseen soveltuvaa. Jos meillä olisi oma rahasto, voisimme itse jakaa apurahaa tutkimusta tms. varten. Tämä vaatisi kuitenkin omat tilat, joten ajatuksesta luovuttiin ainakin toistaiseksi. Oma tieteellinen julkaisu? Keskustelimme myös oman tutkimusjulkaisun tekemisestä. Arvelimme että säännöllisesti ilmestyvälle julkaisulle ei ole ainakaan vielä tarvetta, koska tutkimus on sen verran vähäistä. Sen sijaan hyvänä vaihtoehtona pidettiin sitä, että webbisivuillemme koottaisiin artikkeliarkistoa. Siellä voitaisiin julkaista vaikkapa tutkimus- ja katsausartikkeleita, kirja-arvosteluja, tapahtumakuvauksia sekä pakinoita (?). Tällaisen arkiston etuja on useita: 1) se olisi kaikkien internet-käyttäjien ulottuvilla, 2) artikkelit saataisiin nopeasti julkaistua, ja 3) se ei maksaisi mitään. Artikkeliarkisto tarvitsisi kuitenkin toimittajan, eikä minulla ole ainakaan tällä haavaa aikaa ryhtyä kyseiseen hommaan. Jos haluamme julkaista laadukasta tutkimusta, tutkimus- ja katsausartikkeleiden julkaisemisessa tulisi noudattaa vertaisarviointi- eli refereekäytäntöä, jossa ainakin kaksi asiantuntijaa antaa toimittajalle lausuntonsa artikkelikäsikirjoituksesta ja kirjoittajalle korjausehdotuksensa seuraavaa versiota varten. Yleisötilaisuuksia? Tulisiko meidän pitää yleisötilaisuuksia paranormaalista ja henkisyydestä tutkimuksen ja tieteen näkökulmasta Skepsiksen tapaan? Yleinen mielipide tapaamisessamme oli että ei, koska meillä ei ole vielä tarpeeksi sisältöä eli tutkimusta. Sen sijaan ehdotettiin, että tutkijamme (eritoten asiantuntijamme) voisivat osallistua puhujina tai keskustelijoina muiden järjestämiin tilaisuuksiin. Ei ollenkaan hassumpi idea. Keskustelua PATUn
www-sivuista Tämä jutustelu jäi vähiin, sillä suurin osa kokouksen osanottajista ei ollut onnistunut pääsemään verkostomme nettisivuille. Linkkien vaihtoa alan muiden tutkimusjärjestöjen kanssa ehdotettiin. Linkkien vaihto tarkoittanee sitä, että meidän sivuillemme laitetaan linkki toisen järjestön kotisivuille, ja sieltä taas linkki meidän sivuillemme. Koska PATU on alan ainoa tieteellinen organisaatio maassamme, vaihto-operaatio onnistuu vain ei-tieteellisten organisaatioiden kanssa. Aion ehdottaa tällaista linkkien vaihtoa ainakin Suomen Ufotutkijoiden ja Paratutkimuksen kanssa. PATUn sivuilta on jo linkit molempiin, joten tehtäväksi jää hoitaa asiat toisessakin päässä kuntoon. Päätimme olla ehdottamatta linkkivaihtoa Skepsiksen kanssa, koska he saattavat kokea meidät kilpailijoikseen. Postituslistaviestien arkistointia ehdotettiin. Tietokonekeskuksemme mukaan nämä viestit eivät säily palvelimella, joten kun ne on heitetty roskiin, ne ovat mennyttä iäksi. Manuaalinen arkistointi onnistuisi kyllä, mutta vanhoja viestejä ei enää saa takaisin, ellei joku ole niitä säilytellyt jossain. Viestit voisi arkistoida www-sivuillemme niin, että kyseiselle sivulle ei ole linkkiä mistään muualta, joten periaatteessa vain me tietäisimme sen olemassaolosta. Arkistoinnin tarkoitus on kai lähinnä se, että viesteistä näkyisi elävästi PATUn kehitys ja henkevät keskustelumme. PATUn
tulevaisuudennäkymiä Tähänastisen kehityksemme perusteella voidaan esittää joitakin arvioita PATUn tulevaisuudesta. Jäsenistömme kasvaa, mutta hyvin hitaasti. Tutkimusyhteistyö odottaa alkamistaan, mutta sekin päivä varmasti koittaa. WWW-sivujemme merkitys yhteisenä tietovarantona korostuu varsinkin kun alamme julkaista siellä omaa tutkimusta. Kun verkostollamme on tarpeeksi sisältöä, astumme julkisuuteen. Kun aika on kypsä, voimme solmia suhteita ulkomaisiin vastaaviin järjestöihin. Joskus koittanee sekin päivä, että saamme perustettua oman tutkimuslaitoksen/keskuksen/yksikön maahamme, joko jonkin korkeakoulun alaisuuteen tai itsenäiseksi yksiköksi. Jäsenkyselyn pohjalta voidaan sanoa, että paranormaalin ja henkisyyden tutkimus lisääntyy lähiaikoina, kun nuoret vastavalmistuneet tai myöhemmin valmistuvat uudet kyvyt astuvat areenalle. Yleisemmän tuntuman perusteella arvioisin, että tutkittavaa ilmenee yhä enemmän, jos ja kun paranormaalit ilmiöt, kokemukset, tieto ja uskomukset sekä henkisyys lisääntyvät maailmassa. Silloin rahoitustakin pitäisi löytyä tällaiselle tutkimukselle yhä enenevässä määrin. Tämän ansiosta puolestaan voimme tehdä enemmän ja laadukkaampaa tutkimusta. Kaikesta päätellen PATUlla on siis tulevaisuus. Niin kauan kuin verkostollemme on sosiaalista tilausta, ja niin kauan kuin on paranormaalin ja henkisyyden tutkijoita tekemässä tutkimusta, PATU kulkee eteenpäin. Mutta mihin suuntaan me oikein olemme menossa? Meillä pitäisi olla jokin selkeä päämäärä, jota kohti pyrkiä. Eräs osallistujista ehdotti, että meidän pitäisikin laatia jonkinlainen prioriteettilista, josta kävisi ilmi asioiden tärkeysjärjestys. Mikä on siis tärkein päämäärämme? Onko se jokin abstrakti tieteellisen maailmankuvan laajentaminen (kuten peruskirjassamme sanotaan), vai jotain konkreettisempaa, kuten oman laitoksen perustaminen, tutkimuksen tekeminen, tiedottaminen, rahoituksen järjestäminen vai mikä? Vai pitäisikö erottaa lopullinen päämäärä ja välipäämäärä? Edellinen olisi PATUn olemassaolon perimmäinen tarkoitus, ja jälkimmäinen jokin konkreettinen päämäärä, johon tulisi tällä hetkellä panostaa. Täytyy tätä tiedustella kaikilta äänestyksessä. Yhteistyö
maallikkotutkijoiden kanssa Ns. maallikkotutkijat ovat harrastuksenaan jo pitkään tehneet työtä ja nähneet vaivaa paranormaalien ilmiöiden kartoittamiseksi. Voidaan siis sanoa, että he ovat omalla tavallaan paranormaalin asiantuntijoita, joskaan ei tieteellisessä mielessä. Tapaamisessa olleet olivat sitä mieltä, että PATUlaisten ja maallikkotutkijoiden kannattaisi tehdä keskinäistä tutkimusyhteistyötä. Tämä ei tarkoita, että se olisi välttämättömyys, mutta molemmilla osapuolella on omat vahvuutensa, joiden yhdistäminen voisi olla hedelmällistä. Millaista yhteistyö voisi sitten olla? Ensinnäkin se ei varmastikaan olisi mitään järjestelmällistä, vaan pikemminkin tapauskohtaista. Mieleeni tuli neljä tutkimustyön osa-aluetta. Ensinnäkin maallikoilla voi olla teorioita, joita me voisimme testata ja kehittää (esim. Mira Korhosen tapaus). Toiseksi heillä on varmasti paljon tutkimusaineistoa, jota me voisimme käyttää omassa tutkimuksessamme. Kolmanneksi maallikoilla voi olla tutkimusmenetelmiä tai -apuvälineitä, joita me voisimme testata tai hyödyntää (esim. Martti Waldenin tapaus). Neljänneksi heillä saattaa olla keksintöjä, joita me voisimme testata ja kehittää eteenpäin. Muutakin yhteistyötä voimme tehdä. Paratutkimuksen vetäjä ehdotti, että pitäisimme yhteisen seminaarin ensi syksynä. Siellä yhteistyötä voisi pohtia syvällisemmin. Sopiminen vierailusta Kirkon
Tutkimuskeskuksessa Eräs paikallaolijoista on järjestänyt meille tilaisuuden käydä visiitillä Kirkon Tutkimuskeskuksessa Tampereella Harri Heinon luona. Heinohan on tehnyt paranormaalia ja henkisyyttäkin koskettelevia tilastollisia tutkimuksia. Pääsisimme siis tutustumaan Kirkon Tutkimuskeskuksen johtajaan ja sen toimintaan, ja voisimmepa ehkä saada hyviä ideoita omaakin toimintaamme varten. Sovimme alustavaksi päivämääräksi 16.3., mutta tämä saattaa vielä hyvinkin muuttua, sillä en ole ehtinyt olla yhteydessä Heinoon. PATUn seuraava kokoontuminen Sovimme PATUn kolmannen kokoontumisen ajankohdaksi la 15.5.1999. Paikkaa emme sopineet, koska haluan antaa muillekin tilaisuuden järjestää tapaamisemme. --------------------------------------------------------------- Ensi viikolla on sitten luvassa tilastotietoja verkostomme jäsenistä. Lisäksi kaikki pääsevät äänestämään muutamasta tärkeästä asiasta. Äänestysaikaa on vain viikko, joten olkaa tarkkana! Hyvää talven jatkoa
toivotteleepi Jarkko Kari
© 1999 Jarkko Kari
|
||
 |
|
|